Onnellisuus

Ihminen on onnellisin tajutessaan, että on unohtanut syödä. Kysymys on työhön, muihin askareisiin ja harrastuksiin liityvästä flow-tilasta, jossa keskittynyt toiminta sulkee koko muun maailman ulkopuolelleen. Yhtäkkiä vain havahtuu ja huomaa aterian nauttimisen unohtuneen.

Ihminen on onnellisin toimiessaan lähellä suorituskykynsä huippua. Tason saavuttaminen edellyttää flow-tilaa. Jaettu onnellisuus moninkertaistaa palkitsevan kokemuksen. Flow-tilasta havahtuneella on mahdollisuus maksimoida onnellisuuden kokemus aterioimalla yhdessä muiden kanssa. Onnellisuus on työn, määrätietoisen toiminnan sekä levon ja sosiaalisten suhteiden tasapainoa.

Minulle Välimeren maiden ateriarytmi merkitsee onnellisten ihmisten ruokakulttuuria. Kevyt aamiainen ja pikainen lounas mahdollistavat työpäivän mittaisen tehokkaan flow-tilan. Työssä saavutettu palkitseva tunne maksimoidaan aterioiden illalla läheisten ja ystävien seurassa. Matkailijana on upea kokemus nauttia lämpimänä iltana tunnelmasta ravintolaterassien täyttämillä kujilla Keski-Euroopan ja Välimeren maissa. IIoinen puheensorina, ruokien houkuttelevat tuoksut ja erilaisten taustamusiikkien soundit viipyilevät herkullisesti maalauksellisessa arkkitehtuurissa.

Havainnot Välimeren ruokakulttuurista tukevat iltasyömisen terveellisyyttä. Tärkeintä on, että ravintotarpeet tulevat vuorokauden aikana täytetyiksi. On samantekevää, milloin ravintoaineet nautitaan. Ei Välimeren maissa näy lihavia ihmisiä niin paljon kuin aamupalan merkitystä korostavassa Pohjolassa. Välimeren maissa syödään paljon kasviksia, meren antimia ja terveellisiä rasvoja kuten oliiviöljyä.

Syömishäiriöisellä ihmisellä ongelma saattaa olla flow-tilan saavuttaminen työssä ja harrastuksissa. Palkitseva kokemus puuttuu sillä työpäivän päättymisen hetkellä, jolloin syömishäiriötön varaa jo ravintolapöytää illallisseurueelleen. Syömishäiriöiset ovat usein perfektionistejä, joilla neuroosit ja pakkoajatukset hämärtävät kokonaisuudet ja kutsumuksen. Harhoista ja epäolennaisuuksista tulee tavoitteita.

Onnellisuuden kadottaneista ihmisistä joku oireilee syömisellä, toinen masennuksella ja ahdistuneisuudella, joku käyttäen päihteitä ja toinen eristäytymällä ihmissuhteista. Työn ja opiskelun rytmi parhaimmillaan joustaa elämänhallinnan häiriintyessä. Tehokkaan toimintakyvyn jaksoina pitää olla mahdollisuus pidempään työaikaan. Lyhennetty työaika edistää puolestaan toipumista ja työkykyyn palautumista. Onnellisuus edellyttää kokemusta vastakohdistaan. Onnellisuus ei katoa, jos sitä tietoisesti tavoittelee. Onnellisuus on kutsumuksen määrätietoisen toteuttamisen sivutuote, jota saa ja täytyy tietoisesti tavoitella.