lauantai 4. syyskuuta 2010

Sundsvall-Tukholma

Lauantai-iltana kuuden tienoilla matka Uumajasta etelään jatkui jälleen kaksikerrosautolla sekä tiiviisti nelostiellä. Matka Sundsvalliin kesti nelisen tuntia. Sykähdyttävimpiin maisemiin kuului Örnsköldsvikin alppikylämäinen kaupunki ja Ångermanjoen ylitys Höga kusten -siltaa, joka on Skandinavian toiseksi pisin riippusilta.

Sundsvallissa oli aistittavissa mannereurooppalaista suurkaupungin tunnelmaa ja hieman välimerellistäkin ilmapiiriä. Illan hämärryttyä katu- ja pihavaloja loisti suhteellisen korkeilta mäenrinteiltä kaupunkiin. Sundsvall on yleisilmeeltään Tukholman kaltainen merenlahtikaupunki mäkimaisemineen.

Reilut pari tuntia kaupunkia kierrettyäni alkoi bussimatka kohti Tukholmaa hieman puolenyön jälkeen. Kyseessä oli Ybuss-yhtiön vuoro yksikerroksisella kalustolla. Suuri osa matkustajista jäi viiden tienoilla Arlandan lentokentälle. Noin puoli tuntia myöhemmin saavuimme Tukholman kesätunnelmiin, josta illalla matkani jatkui laivalla aamuksi Turkuun.

Skellefteå-Uumaja

Parin tunnin bussimatka Luulajasta keskipäiväksi Skellefteåån taittui jälleen Veolian kaksikerroskalustolla. Matkustusmukavuudessa ei ollut moitittavaa. Suomessakin samanlainen kalusto olisi mielekäs perusvaltatietä kulkevalla vilkasliikenteisellä reitillä, jolla pysähdellään melko harvoin. Yleisesti pika- ja vakiovuoroja tulisi kehittää yhä matalalattiaisempaan suuntaan.

Nelostie kulkee Skellefteåssa keskeltä kaupungin läpi Savonlinnan nykyisellä tavalla. Skellefteå on Luulajaa selkeämmin joenrantakaupunki. Kauppatorilla ja lähikortteleissa oli puolilta päivin runsaasti kansaa, kauppiaita ja vaalikojuja. Parlamenttivaalit lähestyvät Ruotsissa. Kauppakujineen Skellefteå on Rovaniemen näköinen paikkakunta, ja kaupunkien kirkoissakin on paljon samaa. Rovaniemen kehittämiseen kannattaisi mannermaisia virikkeitä ammentaa Skellefteåsta.

Reilun tunnin kaupunkikierroksen jälkeen oli matkakalustona vuorossa yksikerroksinen vakiovuoroauto. Skellefteån ja Uumajan välinen reitti ajettiin suomalaisen seututien tasoista väylää, jonka tienumero on 364. Maisemiin kuului Suomen Lapin kaltaisia tuntureita, järviä ja asumattomia erämaita. Norlannin sisämaassa reitiltä oli enimmillään noin 50 kilometriä matkaa rannikolle. Noin neljän tienoilla saavuimme Uumajaan.

Uumajassa linja-autoaseman ja asemanseudun yleisilme on suurkaupunkimainen. Sekä valtatie E4 että E12 ja kaupunkiraidemainen ratayhteys kulkevat keskeltä kaupungin läpi. Uumaja on mannereurooppalaisen ja arktisen kaupungin yhdistelmä, jonka katukuvassa runsas koivujen määrä korostaa arktisuutta.

Luulaja

Pohjoisen Skandinavian kaupungiksi Luulaja on yleisilmeeltään yllättävän mannereurooppalainen ja Tukholman tyyppinen. Mannereurooppalainen on erityisesti ydinkeskustan rakennuskanta, ja Tukholman kaltainen on luonnonmaisema, jossa Luulajan kaupunkia reunustaa merenlahden ja jokisuiston välimuoto. Luterilainen kirkkorakennus viestii selkeästi, että Euroopan pohjoisemmalla puoliskolla ollaan. Muutoin kaupunkimaiseman voisi sijoittaa katolilaisellekin seudulle.

Kahdeksan tienoilla Luulajaan saapuessani oli kaduilla vain harvoja muita liikkeellä. Suomelle tyypillinen lauantaiaamun väenpaljous kauppatoreilla ei näköjään kuulu paikkakunnan kaupunkikulttuuriin. Storgatan-pääkadun aamutunnelma on yllättävän ranskalainenkin, nimittäin liikkeistä ensimmäisinä olivat avoinna bureau de tabac -tyyppiset myymälät. Bureau de tabac kuuluu Ranskassa kaupunkien katukuvaan ja tarkoittaa valintamyymälän näköistä lehtikioskia, jossa on tarjolla sanoma- ja aikakauslehtiä, savukkeita ja makeisia. Luulajassa liikkeet kauppasivat myös tuoreita voisarvia ja korvapuusteja.

Luulajassa kapeahkon ja arvokkaan pääkadun lähistöllä sijaitsee kaksi venesatamaa, ja näissä on yllättävää yhdennäköisyyttä Helsingin Ullanlinnan ja Eiranrannan sekä Lahden järvisataman kanssa. Kaupungin näyttämötaiteella on vankka jalansija pohjoisemmassa venesatamassa. Luulaja on myös merkittävä rautatiekaupunki, josta on suora junayhteys Kiirunaan ja Norjan Narvikiin. Vähintäänkin kauttakulun merkeissä aion vielä täydentää Luulajan aamuvierailuani, josta kymmenen paikkeilla matkani jatkui Skellefteån suuntaan.

Haaparanta-Luulaja

Elokuun viimeinen lauantai oli jo valjennut viiden tienoilla, ja bussivuoro Luulajaan oli pian lähdössä. Haaparannan matkahuollon pihaan kaartoi Veolian kaksikerroksinen autotyyppi, jossa oli liikemiesluokkakin tarjolla. Nelostielle päästyämme kaikesta ympärillä huomasi, että ulkomailla ollaan. Liikennemerkit ovat Ruotsissa lähes samat, mutta kirjasinmalleissa ja sävyissä on eroja. Nelostien maisema ennen Luulajaa on yllättävän asumatonta seutua verrattuna Tornion, Kemin ja Oulun väliseen matkaan.

Norlannin rannikkolinja -nimellä kulkevaa pikavuoroa liikennöitiin siis Veolian kalustolla. Ranskalaisyhtiö imagollaan muistuttaa elintarvikejätti Danonea, NRJ-radiota ja liikennevalmistaja Alstomia, joiden juuret juontuvat samaan valtioon. Veoliaan liittyy tehokkuuden, riippumattomuuden ja järkevyyden vaikutelma, jossa paikkakuntia ja maakuntia palvellaan sitoutumatta alueeseen. Imago on Koiviston Auton ja Savonlinjan vastakohta alueellisen sitoutumattomuuden osalta, mutta muistuttaa Paunun ja Länsilinjan yritysvaikutelmia. Tampereen kaupunkiin sitoutunut liikennelaitos osittain tuottaa Paunulle ja Länsilinjalle itsenäisyyden ja riippumattomuuden imagon, joka heijastuu kauas Pirkanmaan rajojen yli.

perjantai 3. syyskuuta 2010

Tornio-Haaparanta

Matkustin vakiovuorolla Kemistä Tornion kautta Haaparantaan, jossa pääsin huoltoasemalla lunastamaan Ruotsissa tarvittavia matkalippuja. Vr:n Rovaniemen lipunmyynnistä ei voinut noutaa Ruotsin valtiorautatie SJ:n kautta varattuja juna- ja bussilippuja, mikä tuntuu vaikealta käsittää. Euroopan Unionin nauttima kiinnostavuus ja arvonanto edellyttävät, että tällaiset kansainvälisen matkailun peruspalvelut ovat joustavasti saatavilla Vr:n lipunmyynneissä ja lippuautomaateissa. Toivon koko EU:n kattavaa asetusta tai direktiiviä, joka velvoittaa rautatieyhtiöt tehokkaaseen kansainvälisten lippujen kauppaan.

Lippujen hankinnan ja evästauon jälkeen jäi vielä nelisen tuntia vaihtoväliä Luulajan bussin lähtöön. Haaparantaan olin tutustunut pari päivää aiemmin, ja tuolloin valoisana päiväaikana täytyi valtiorajan tienviittaa nelostiellä oikein etsiä. Pimeässä rajat erottuvat toisinaan selvemmin, ja puheena oleva valtioraja on tällainen. Sininen valojuova maantiesillalla toimi selkeänä rajamerkkinä elokuun hämärtyneessä yössä.

Kemi on merenrantakaupunki, mutta Tornion keskusta on joenrantakaupunkia, vaikka merenrannikko sijaitseekin lähellä. Torniojoen kaupunkimaisema Tornion keskustan kohdalla muistuttaa Rovaniemen Ounaskosken ympäristöä siltoineen, rakennuksineen ja maastoineen. Korkean tornitalon mallinen kaupungintalo toimii linja-autoaseman mainiona maamerkkinä Kemissä ja Torniossa, kun taas Rovaniemellä kaupungintalo on matalampi, laaja-alaisempi ja usealle virastosiivelle levittäytyvä hallinto- ja kulttuurikeskuksen osa.

Tornion ja Haaparannan välille on hahmottunut rajakaupungin alue, johon Ruotsin puolella kuuluu perusmallinen Ikea Rovaniemen Arktikumin sijaintia muistuttavassa ympäristössä. Suomen puolella rajakaupunkiin kuuluu Rajalla-kauppakeskus, joka on yllättävän harmaa sekä väriltään että muotoilultaan. Rajakaupungin länsipuolella sijaitsee Haaparannan keskusta, jonka ydin on saksalaistunnelmainen raatihuoneen tori. Keskustaajamassa tyypillinen asuinrakennus on kuutiomainen, harjakattoinen, puinen ja suuren omakotitalon näköinen pienkerrostalo, jotka ovat harvinaisia Suomessa.

Haaparannan puolella ruokakaupat tarjoavat yllättävän erilaiset tuotteiden valikoimat, pakkaustavat ja grafiikat verrattuna Suomen kauppoihin. Suomalainen elintarvikkeiden myynti vähittäiskaupassa, pikaruokaloissa ja ravintoloissa korostaa puhtaita raaka-aineita, mutta ruotsalaiset painottavat ruokavalikoiman runsautta hieman amerikkalaiseen sävyyn. Suomalainen suhtautuminen ruokaan on Haaparannasta katsottuna melko mannereurooppalainen.

torstai 2. syyskuuta 2010

Kemi-Tornio

Kello yhden tienoilla Veljekset Salmelan vakiovuoro kaartaa Kemin linja-autoaseman pihalle. Kyseessä on Suomen suosituimman junan eli ic55:n jatkoyhteys Oulusta Tornioon, joka vielä muutama vuosi sitten jatkoi Kemistä Rovaniemelle. Tornioon menijöiden piti tuolloin vaihtaa Kemissä autoa. Viimeisin talouslama karsi Rovaniemeltä sekä yölennot että Suomen suosituimman junan jatkoyhteyden.

Oulun, Kemin, Tornion ja Haaparannan välinen vakiovuoro otti minut kyytiin. Kanssamatkustajia oli vähän, mutta rahtia oli liikkeellä paljon. Kalustona oli autotyyppi, joka 80-luvulla oli yleisemmin paikallis- ja seutuliikenteen käytössä. Vailla teknistä koulutusta ihmettelen toisinaan, kuinka näillä Salmelan retroautoilla saa vielä liikennöidä. Toisaalta nämä retroautot tuovat muistoja ja edustavat liikenteen historiaa kiehtovalla tavalla. Yhteisöllistä huumoriakin sisältyy asetelmaan, jossa kahden EU-valtion rajaliikennettä hoidetaan suomettumisen kauden kalustolla. Salmelan retroauton saapuminen Haaparannan bussiasemalle on tunnelmaltaan kuin 70-luvun valokuva, jossa Finnairin Dc-9 kerää matkustajia kyytiinsä Moskovan lentokentällä.

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Matkailijan Kemi

Yöjunamme Rovaniemeltä saapui Kemiin, ja vajaat kolme tuntia oli vaihtoväliä Veljekset Salmelan liikennöimälle Tornion vakiovuorolle. Koodi-niminen ravitsemusalan liike vaikutti järkivalinnalta odotuspaikaksi, jonka lehtinivaskasta valitsin Soundi-lehden viime syksyltä. Julkaisussa oli Kari Peitsamosta usean sivun haastattelu, jossa taiteilijan elämäntarinaa puitiin uskonratkaisua myöten. Uskonasioista oli puhetta vain lyhyessä artikkelin osassa, mutta Sana-lehden haastattelussa on taiteilija kertonut aiheesta laajemmin.

Ristiriitoja en löytänyt Soundi- ja Sana-lehtien artikkelien välillä. Soundissa taiteilija julistaa myös vasemmistolaisuuttaan ja vakuuttaa puoluekantansa säilyvän. Minusta on kunnioitettavaa ja tavoiteltavaa, että puoluekirjon koko värikartalle saadaan uskonsa tunnustavia Jeesuksen seuraajia. Esimerkiksi Ranskassa vallitsee protestanttien ja poliittisen vasemmiston välillä perinteinen yhteys.

"Uskonto on oopiumia kansalle" ei minusta myöskään ole protestanttiselle ja luterilaiselle uskolle vieras ajatus. Jeesus tuli maailmaan naulitsemaan ristille ihmisten tekemät Oy Uskonto Ab -rakennelmat, joilla ihminen koettaa omatekoisesti tulla vanhurskaaksi. Kokoonaan toinen asia on, että uskoontuloon liittyy kiitollisuudesta lähtevä tahto tehdä hyvää ja pidättäytyä pahuudesta. Tähän urakkaan taas ovat sekä osakeyhtiöt että virastot tarpeen.

Koodi-baarin jälkeen tein vielä kaupunkikierroksen merenrannan raittia myöten. Kemin rantakatu uusine kerrostaloineen muistuttaa jossain määrin Jyväskylän Lutakon kaupunginosaa, Helsingin Ruoholahtea ja Lahden Ankkurin aluetta. Meri oli tyyni ja syksyisen hämärä. Merimaisemaa reunustivat tehtaiden valot ja Kemikraaselin majakan välke Ajoksen suunnalla. Matkasuunnitelmassani oli tarjolla merimaisemia kahdelle seuraavaksi valkenevalle päivälle.