Ihminen on onnellisin tajutessaan, että on unohtanut syödä.
Kysymys on työhön, muihin askareisiin ja harrastuksiin liityvästä flow-tilasta,
jossa keskittynyt toiminta sulkee koko muun maailman ulkopuolelleen. Yhtäkkiä
vain havahtuu ja huomaa aterian nauttimisen unohtuneen.
Ihminen on onnellisin toimiessaan lähellä suorituskykynsä
huippua. Tason saavuttaminen edellyttää flow-tilaa. Jaettu onnellisuus
moninkertaistaa palkitsevan kokemuksen. Flow-tilasta havahtuneella on
mahdollisuus maksimoida onnellisuuden kokemus aterioimalla yhdessä muiden
kanssa. Onnellisuus on työn, määrätietoisen toiminnan sekä levon ja
sosiaalisten suhteiden tasapainoa.
Minulle Välimeren maiden ateriarytmi merkitsee onnellisten
ihmisten ruokakulttuuria. Kevyt aamiainen ja pikainen lounas mahdollistavat
työpäivän mittaisen tehokkaan flow-tilan. Työssä saavutettu palkitseva tunne
maksimoidaan aterioiden illalla läheisten ja ystävien seurassa. Matkailijana on
upea kokemus nauttia lämpimänä iltana tunnelmasta ravintolaterassien
täyttämillä kujilla Keski-Euroopan ja Välimeren maissa. IIoinen puheensorina,
ruokien houkuttelevat tuoksut ja erilaisten taustamusiikkien soundit
viipyilevät herkullisesti maalauksellisessa arkkitehtuurissa.
Havainnot Välimeren ruokakulttuurista tukevat iltasyömisen
terveellisyyttä. Tärkeintä on, että ravintotarpeet tulevat vuorokauden aikana
täytetyiksi. On samantekevää, milloin ravintoaineet nautitaan. Ei Välimeren
maissa näy lihavia ihmisiä niin paljon kuin aamupalan merkitystä korostavassa
Pohjolassa. Välimeren maissa syödään paljon kasviksia, meren antimia ja
terveellisiä rasvoja kuten oliiviöljyä.
Syömishäiriöisellä ihmisellä ongelma saattaa olla flow-tilan
saavuttaminen työssä ja harrastuksissa. Palkitseva kokemus puuttuu sillä työpäivän
päättymisen hetkellä, jolloin syömishäiriötön varaa jo ravintolapöytää
illallisseurueelleen. Syömishäiriöiset ovat usein perfektionistejä, joilla neuroosit
ja pakkoajatukset hämärtävät kokonaisuudet ja kutsumuksen. Harhoista ja
epäolennaisuuksista tulee tavoitteita.
Onnellisuuden kadottaneista ihmisistä joku oireilee
syömisellä, toinen masennuksella ja ahdistuneisuudella, joku käyttäen päihteitä
ja toinen eristäytymällä ihmissuhteista. Työn ja opiskelun rytmi parhaimmillaan
joustaa elämänhallinnan häiriintyessä. Tehokkaan toimintakyvyn jaksoina pitää
olla mahdollisuus pidempään työaikaan. Lyhennetty työaika edistää puolestaan
toipumista ja työkykyyn palautumista. Onnellisuus edellyttää kokemusta
vastakohdistaan. Onnellisuus ei katoa, jos sitä tietoisesti tavoittelee.
Onnellisuus on kutsumuksen määrätietoisen toteuttamisen sivutuote, jota saa ja
täytyy tietoisesti tavoitella.