Tic-liikkeet

Edellisessä päivityksessäni viittasin tic-liikkeisiin eli kasvojen nykimisoireisiin. Minulla sellaisia kuului elämääni kouluvuosinani, ehkä erityisesti noin 10-15-vuotiaana. Koen tic-oireiden lieventyneen. Toisaalta tunnistan niitä edelleen nykyäänkin. Tic-oireeni liittynevät minulla autismin kirjon asperger-tourette -piirteisiini. Koen saavani tic-liikkeet nykyään helpommin hallintaan verrattuna teinivuosiini.

Miten minä sen tein? Millä tavalla onnistuin saamaan kasvojen tic-liikkeeni hallintaan? En minä tiedä. Oppiminen on luova prosessi tässäkin kysymyksessä. Iän myötä tietyt neurologiset haasteet lievenevät, tic-oireetkin. Kiinnostus poliittiseen toimintaan ja poliittisen mediasisällön tuottamiseen innosti minua teininä taistelemaan tic-oireita vastaan.

Psyykkiset häiriöt ja sairaudet puhkeavat tietääkseni usein noin 20-vuotiaana. Ne tyypillisesti lievenevät noin 30-vuotiaana. 20-25-vuotiaana personaallisuudessani korostui ahdistuneisuus ja hätäisyys. Muusikkona soitin pianoa ja urkuja mahdollisimman raskailla soinnuilla laulaen mahdollisimman dramaattisella sävyllä. Muu viestintäni noudatti samaa kaavaa. Koin itseni sosiaalisesti tavallista tyhmemmäksi.

Noin 30-vuotiaana erityisesti soittamiseni ja laulamiseni keveni. Kristillisen rytmimusiikin halveksimisjaksoni päättyi. Tunnistan, että samalla käynnistyi hidas ja kokonaisvaltainen myönteinen neurologinen muutos arkiajattelussa, elämänhallinnassa ja tunteiden säätelyssä. Tic-oireiden koen kuuluvan edelleen elämääni neurologisen poikkeavuuteni sivujuonteena. Ne saattavat liittyä stressin kokemiseen, jolloin kielteistä stressiä on liikaa. Vaihtoehtoisesti myönteistä stressiä on liian vähän.

Tic-oireiden hallintaan hyvän perustan antavat tervelliset elämäntavat. Laulamisen syvähengittämisenä koen auttaneen minua. Tanssin harrastuskin voi jäsentää myönteisesti kehollista ilmaisua.

Kristillisessä seurakunnassa tic-oireiselle ei pidä sanoa, että kasvojen levottomuus kertoo sydämen rauhan puuttumisesta. Kristinusko perustuu rauhaan, joka ei merkitse rauhan tunnetta. Kristinusko perustuu rauhansopimukseen ihmisen ja Jumalan välillä Jeesuksen sovitustyön vuoksi. Rauhansopimuksen voimassaolo perustuu uskoon, ei uskovan rauhallisiin tai rauhattomiin tunteisiin. Kristityn kasvojen rauhallisuus tai rauhattomuus ei liity sydämen rauhaan eli kristilliseen uskoon.

Kasvojen rauhallisuus ei kerro kristillisestä uskosta. Usko on kristillistä, jos uskon kohde on oikea. Usko on kristillistä, jos uskon sisältö on Jeesus Kristus. 

Kristillinen media

Radio Dei on minulle tärkein kristillinen media erityisesti Raamatun opetusohjelmiensa (Raamattu kannesta kanteen, Taivaan ja maan väliltä, Raamattuopiston messu, Raamattubuffet) vuoksi sekä musiikkikanavana. Ihmettelen kristillisten tv-kanavien suurta määrää ja ohjelmatarjontaa Suomen rajallisella markkina-alueella. Tv-kuvan koen puhe- ja musiikkiohjelmissa usein turhana. Ylen tv-uutiset klo 20.30 vastaanotan usein tehden samalla muuta seuraamatta juuri lainkaan kuvaa. Sekin vaikuttaa, ettei Suomen radiokanvailta tule iltaisin laajoja uutislähetyksiä. Samoin tv:n A-studion, Ykkösaamun ja Aamu-tv:n välittämät faktat saa kätevästi haltuun seuraamatta kuvaa.

Kristillisen tv:n arvostus korostunee suuressa ikäluokassa, joka todisti Suomen tv-lähetysten alkutaivalta. Silloin tyypillisesti seurattiin koko illan tv-tarjonta, toki paljon nykyistä suppeampi. Ehkä nostalginen tunne liittyy näihin muistoihin.

Minä koen tv-kuvan usein haittaavan keskittymistä puhuttuun sisältöön. Radio, kirja ja kuunnelma jättävät luovuudelle ja mielikuvitukselle tilaa. Tv:ssä pahimmillaan puhuttu sanoma ja sanaton viestintä ilmeineen ovat ristiriidassa keskenään. Minulle autismin kirjoon kuuluvana asperger-tourette -ihmisenä ilmiö on omakohtaisesti tuttu kasvojen tic-liikkeineen ja kasvojen nykimisineen ja levottomuuksineen. Ilmeet usein eivät liity puhumaani sanomaan. Koen usein, että puhumani sanoma ja ilmeeni elävät erillistä omaa elämäänsä. Viestinnän laskelmoiduilla ilmeillä tosielämässä ja tv:ssä koen helposti ahdistavana. Minun neurologisilla ominaisuuksillani sellaiseen viestintään on tosielämässä haasteellista lähteä mukaan.

Minä koen rentouttavina tyyppeinä tic-liikkeiset ja kasvojen ilmeiltään nykivät, levottomat ja poikkeavat - kaltaiseni ja minua ehkä ymmärtävät - ihmiset, jos puhuttu sisältö kiinnostaa. Sellaiset ihmiset harvemmin esiintyvät tv:ssä. Minulla on siis monia syitä tykätä radiosta median uudistuessa. 

Kristitty ja politiikka

Perussuomalaisten ja Kristillisdemokraattien yhdistymiselle todennäköisyys kasvaa. Tämä ilmenee Hesarin 12.5.2019 julkaisemasta kristittyjen politisoitumista käsittelevästä artikkelista, jonka mukaan "kunnon kristityllä" on nykyisin mainitut kaksi puoluevaihtoehtoa. Yhdistymisen jälkeen olisi vain yksi, joka olisi eduskuntavaalituloksen nojalla selkeästi suurin puolue.

Suomen kristilliset seurakunnat ovat poliittisessa kriisissä tai matkalla sellaiseen. Hesarin artikkeli ei viitannut sanallakaan muiden puolueiden kristittyihin. Heitä on. He pian kyllästyvät seurakuntien kansallismieliseen politisoitumiseen. Liberaalit kristityt saattavat irtautua omiksi seurakunnikseen.

"Kristuksessa ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista. Kaikki ovat yhtä Kristuksessa." (Gal 3:28) Mainittua jaetta voinee soveltaa nykyaikaan. Kristuksessa ei ole oikeistolaista eikä vasemmistolaista, ei liberaalia eikä konservatiivia. Kaikki ovat yhtä.

Minä uskon, että kaikkiin puolueisiin kuuluu Jeesukseen uskovia. Heitä tarvitaan. Kristuksessa on oikeistolaisia ja vasemmistolaisia, liberaaleja ja konservatiiveja.

Tulkintani saattavat tuntua ristiriitaisilta. Ratkaisuun johtaa tärkeysjärjestyksen ymmärtäminen. Meidän kristittyjen tulee jatkuvasti pitää Jeesuksesta kertovaa sanomaa elämämme ja kirkon kalleimpana aarteena. Sanoma syntien sovituksesta ja pelastuksesta kuuluu jokaiselle tasa-arvoisesti. Kaikki ovat samalla viivalla - erilaisina.

Kristilliset seurakunnat tarvitsevat jatkuvaa keskustelua Jeesuksen ja Raamatun arvovallasta. Jos ne saavat suurimman arvovallan, asettuu tärkeysjärjestys oikeisiin uomiinsa. Tiedostamme politiikan kuuluvan vähemmän tärkeisiin kysymyksiin. Samalla emme kristittyinä saa väheksyä poliittista vaikuttamista. "Kannustakaa toisianne hyviin tekoihin!" (Hepr. 10:24) Kristityn vaikuttaminen politiikassa merkitsee lähimmäisenrakkauden toteuttamista yhteiskunnassa.

Tarvitaan myös keskustelua kristillisen seurakunnan ydinolemuksesta ja tärkeimmästä tehtävästä, joka on Jeesuksesta kertovan sanoman julistaminen. Jos sosiaalityö, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja politiikka menevät Raamatun edelle, on seurakunta menettänyt identiteettinsä. Silloin seurakunta on yksi yhteiskunnallinen ja poliittinen toimija muiden joukossa. Jos tärkeysjärjestys on kunnossa, saa poliittinen toiminta seurakunnassa kukoistaa kaikissa väreissään. Raamattua ja politiikkaa ei voi erottaa toisistaan.