keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Rauhanturvaa yrityspohjalta

Kuuntelin tänään Kirsi Virtasen radio-ohjelmaa Yle Puheen taajuudelta kera kanapatongin, kylmän kaakaon ja Keravan Aurinkomäen iltapäiväauringon. Virtanen käsitteli palkka-armeijoihin liittyviä kysymyksiä. Hän esitti jopa, että yksityiset turvallisuusyhtiöt ottaisivat hoitaakseen maailman rauhaa uhkaavia sotilaallisia konflikteja.

Esimerkkinään Virtanen mainitsi Ruandassa vuonna 1994 käydyn verisen sisällissodan. Jälkikäteen on suurvaltoja moitittu kriisiin puuttumisen hitaudesta. Jospa olisikin käynyt niin, että yksityinen turvallisuusyhtiö olisi astunut kehiin heti konfliktin orastavassa vaiheessa. Palkka-armeijayhtiö olisi antanut vaikkapa YK:ssä tarjouksen, jossa yritys sitoutuu hoitamaan konfliktin päiväjärjestyksestä pois. Lasku lähetettäisiin urakan päätyttyä YK:lle.

Itse ajattelen sotilaallisen rauhaanpakottamisen sisältävän niin voimakkaan perusoikeuksiin puuttumisen, että yksityinen palkka-armeija tarvitsee riippumattoman ja puolueettoman valvontajärjestelmän. Perus- ja ihmisoikeuksien merkitys on kasvussa. Kantava periaate on sekin, että perus- ja ihmisoikeuksiin puuttujan tulee itsekin olla puolueeton ja riippumaton, ainakin teoriassa. Yksityisen eli omistajilleen voittoa tavoittelevan palkka-armeijan on mahdotonta olla objektiivinen perusoikeuksiin puuttuja edes paperilla. Toki valtioillakin on yrityksiin ja muihin sidosryhmiin kytkentöjä, mutta riippumattomuus ja puolueettomuus toteutuvat ainakin nimellisesti ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti.

Yksityinen palkka-armeija tulisi luontevammin kyseeseen rauhanturvaamisessa, joka merkitsee lievempää puuttumista perus- ja ihmisoikeuksiin. Suomesta lähtisi valtioon x Nokia-joukko turvaamaan rauhaa, viestintäinfraa ja matematiikan koulutusta. Valtiossa y palvelisi Neste Oil –komppania edistäen heimosovun ohella energiataloutta. Valtioon z lähtisi Stora Enson ja Valmetin mukaan nimetty joukko-osasto turvaamaan rauhaa sekä metsä- ja maatalouden kehitystä. Nämä yhdessä turvallisuusalan yritysten kanssa tuottaisivat omistajilleen voittoa.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Voiko keskipäivä sisältää vain musiikkia?

Tutkailen Radio Dein nettisivulta löytyvää ohjelmakyselyä. Huomiotani kiinnittää puolivälin paikkeilla kysymys: "Voisiko keskipäivä (klo 11-13) sisältää vain musiikkia ilman juontajaa?" Minusta aivan hyvin toimii keskipäivä ilman juontajaa. Tuohon kellonaikaan monet ovat työpaikkaruokaloissa ja lounaskahviloissa, joihin tarvitaan ammattilaisten valitsemaa musiikkia. Näihin tilanteisiin Radio Deillä on paljon annettavaa jo pelkän musiikin keinoin.

Juontajan ääni usein katoaa lounasruokalan hälinään. Musiikki taas peittää hälinää ja tasapainottaa äänimaisemaa. Musiikki tuo äänimaisemaan ilmaisukeinon, jota siinä ei muutoin tavallisesti ole.

Monet käyvät keskipäivisin työ- ja opiskelupaikoiltaan kotonakin lounaalla. Näihinkin hetkiin kaivataan musiikkia, joka koskettaa, rentouttaa ja antaa uusia ajatuksia. Lounashetki on kuin irtiotto arjen oravanpyörästä tietoyhteiskunnassa, jossa puhuttua tietoa on usein pakko ottaa vastaan puhujan määrittelemään tahtiin. Musiikki ilman juontoja tehostaa rentoutumista informaatiotulvan kokemuksesta ja auttaa valmistautumaan tiedonhankintaa sisältävään iltapäivän työhön.

Suomen keskipäiväkulttuuri poikkeaa suuresti esim. Ranskasta, jossa lounaan yhteydessä vietetään siestaa. Tällöin Ranskan tv-kanavilla nähdään Suomen iltauutisten laajuiset uutislähetykset klo 13:n aikoihin. Suomessa keskipäivän uutiskulttuuri on taas äärimmäisen radiokeskeinen. Ylen Radiouutisten Keskipäivän Peilillä ei ole tuntikausiin kilpailijaa ja haastajaa suomenkielisen tv:n ja radion puolella. Mtv3 kyllä aloitti laajahkot Lounasuutiset muutama vuosi sitten, mutta kokeilu päättyi melko lyhyeen. Ilmeisesti katsojaluku ei riittänyt.

Musiikilla on siis valtava merkitys suomalaisen arjen keskipäiväkulttuurissa. Juonnetun radio-ohjelman tarve saattaa tuolloin olla normaalin valveillaoloajan alhaisimmalla tasolla. Puheohjelmaa on halukkaille kuitenkin tarjolla esim. Yle Radio 1:llä (Päivän mietelause, Keskipäivän peili), Yle Radio Suomessa (Ylen aikaisen Päiväkontakti, muiden maakuntaradioiden puheohjelmat, Keskipäivän peili), Yle Puheessa ja useilla kaupallisilla kanavilla.

Radio Deillä on siis paljon annettavaa keskipäivän tunteina pelkän juontamattoman musiikin keinoin. Juontojen puuttuminen todennäköisesti lisää kanavan kiinnostavuutta ja tehostaa musiikkiin sisältyvän viestin välittymistä. Parhaassa tapauksessa kuuntelija suorastaan odottaa juontajan paluuta taajuudelle klo 13:n jälkeen.