Musiikkivuonna 2019 menestyivät Maustetytöt, Vesta ja Litku Klemetti, joita yhdistää laulamisen valoton äänensävy. Heidän laulunsa sopivat kaamoksen musiikiksi. Pidän mainittua kolmikkoa hienojen sävellysten esittäjinä ja jännittävien musiikillisten oivallusten tulkitsijoina. En kuitenkaan koe kenenkään mainitun artistin musiikkia viihdyttävänä ja nautittavana. Pidän mahdollisena, että kolmikon musiikkia kuuntelemalla - ja ehkä keikoilla käymällä - musiikkimakuni muuttuu. Korva saattaa tottua hämmentävältä aluksi tuntuneeseen laulutyyliin. Laulujen kuuleminen oikeanlaisessa mielialassa ja tilanteessa sekä musiikin yhteisöllinen kokeminen tekevät lauluista, esiintyjistä ja musiikkityyleistä mieluisia.
Lauluopinnoissa tyypillisesti kehotetaan ilmeiltään ja sävyiltään valoisaan äänenmuodostukseen. Maustetytöt, Vesta ja Litku Klemetti suosiollaan todistavat, että valottomallakin laulutyylillä voi menestyä.
Valoisan sävyn löytäminen laulamiseen on ollut minulla lauluopintojeni eräs suurin haaste. Pianistina ja urkurina koen esimerkiksi virret ajatus- ja tunnemaailmassani erittäin dramaattisina sävelminä verrattuna muiden kokemaan hartaaseen ja rauhalliseen sävyyn. Laulaessani omaa kokemusmaailmaani julki puuttuu äänenmuodostuksestani helposti valoisa sävy. Laulaminen ilman säestystä on auttanut minua valoisamman äänenmuodostuksen löytämiseen ja erityisesti valoisuuden tiedostamiseen, havainnointiin ja hallintaan. Ammattilaisuus laulajana merkitsee kykyä hallita äänenmuodostuksen valoisuutta. Ammatillisuus laulajana merkitsee rohkeutta valita itse valoisuuden määrä omassa laulamisessaan.
Laulun opiskelu ja valoisampien sävyjen löytäminen äänenmuodostukseen on selkeästi muuttanut toimintatyyliäni laulavana kosketinsoittajana. Ennen lauluopintojani pianon ja urkujen soittaminen oli perusta, jonka varassa lauloin - usein liian dramaattiseen, kireään ja valottomaan sävyyn. Laulua opiskeltuani olen ymmärtänyt, että valoisasti muodostettu lauluääni kantaa. Sävyltään valoisa ja rennon hallittu laulaminen toimii perustana, jonka varassa yhä useammin soitan pianoa ja urkuja.
Laulavana kosketinsoittajana minun haasteeni nykyään ja tulevaisuudessa on tunnistaa, käytänkö ajatuksellisena perustana laulamisen juuri opittua valoisaa tuntumaa vai kosketinsoittajan dramaattista mielenmaisemaani. Perustus voi vaihdella sävelmän mukaan ja samassa sävellyksessäkin. Laulamisen valoisa tuntuma voi antaa uusia sävyjä myös pianistin ja urkurin kokemusmaailmaan ja instrumentaaliseen soittamiseen. Laulamisen valoisuuden hallitseminen antaa mahdollisuuden laulaa dramaattisellakin tyylillä musiikin sävyjä, jotka ovat minulle vakiintuneesti tuttuja pianistin ja urkurin kokemusmaailmastani.
