Lavatanssi ja kirkkomusiikki tänään

Lavatanssilla ja kirkkomusiikilla on arvokas kulttuurin säilyttämisen tehtävä. Tuntematta lavatanssimusiikkia ei ymmärretä 1900-luvun Suomea. Perehtymällä kirkkomusiikkiin välittyy useilta vuosisadoilta tietoa ja tunteita, joita kirjatieto ja kuvataide eivät kykene kertomaan. Musiikki yltää sinne, minne sanallinen puhe ei yllä. Musiikki merkitsee lisäksi puheen esiastetta.

Lavatanssi ja kirkkomusiikki kokevat nykyisin yllättävän samanlaisia haasteita. Tanssilavojen lukumäärän harvetessa kirkon jäsen- ja kävijämäärä hiipuu rajusti. Uusien sukupolvien tavoittamisessa molemmat omistavat menestystuotteen. Rippikoulu tavoittaa valtaosan ikäluokasta, josta suurin osa keinahtelee pari vuotta myöhemmin lukiolaisina vanhojen tansseissa. Innostuksen juurruttaminen epäonnistuu. Lavatanssi ja kirkkomusiikki tavoittavat yli 20-vuotiaista enää pienen vähemmistön.

Radiossa lavatanssien sävelet ja kirkkomusiikki soivat valtavirtakanavilla vain erikoisohjelmissa. Joulu merkitsee poikkeusta. Kirkkomusiikki valloittaa jouluna melkein kaikki radiokanavat, joilla lisäksi soi jouluisia lavatanssisävelmiä.

Lavatansseihin harvoin pääsee muuten kuin autolla. Koko kulttuurin laji on raitistunut juoposta maineestaan. Musiikkielämän raitistuminen ulottuu urkuparville kanttorien viinantuoksun laimentumisena.

Kirkkomusiikin uudistamiselle antaa selkeydessään vapaammat puitteet kirkon ja Raamatun muuttumaton ydinsanoma. Sitä ei voi uudistaa. Siinä ei voi joustaa. Seurakunnassa kaikki muu, kuten musiikki, merkitsee makuasioita. Lavatanssin sanoma ja merkitys vaihtelee tilanteen ja kokijan mukaan. Minun mielestäni vain tanssilajien rytmejä ei saa uudistaa.

Kirkkomusiikin uudistamisen uskon menestyvän, jos eri musiikkityylit huomioidaan seurakunnassa nykyistä laajemmin. Lavatanssien uudistamiseen tarvitaan muusikoita toisista musiikinlajeista. Minä uskon lavatanssien tavoittavuuden kasvavan, jos ohjelmassa tarjotaan sekä lavatanssia että muun musiikkityylin keikka samalta esiintyjältä. 

Kyyninen musiikki

Jouluun on reilun tusinan verran viikkoja. Minä jo odotan jouluista radioperinnettä, jossa Iiro Rantala säveltää musiikiksi kuuntelijan toiveessa kertoman tunteen ja kokemuksen. Improvisaatiot esitetään suorassa radion ja netti-tv:n lähetyksessä. Ohjelman seuraaminen vakuuttaa, että ihmisen perustarpeisiin kuuluu musiikki, joka pukee säveliksi oman elämän nykyhetken tunteet ja kokemukset sekä asuin- ja työympäristön teollisessa kaupungissa.

Musiikin kuluttaja Liverpoolin teollisuuskaupungissa rentoutuu kuuntelemalla venäläistä romantiikan kauden musiikkia joutuen sävelten matkassa Siperiaan eli Uralin kansallismaisemiin. Musiikin ystävä Helsingin urbaanissa Jakomäessä vaihtaa vapaalle kuunnellen Jean-Baptiste Lullyn oopperaa joutuen mielen maisemassaan Ranskan hoveihin ja palatseihin, joissa päivittäinen henkilökohtainen hygienia kuitattiin suihkauksella parfyymia täiden möyriessä vapaasti peruukkin alla. Ihmisellä on oikeus musiikkiin, joka käsittelee hänen nykyhetkeään, todellista ympäristöään teollisessa kaupungissakin ja tulevaisuuden unelmia.

Kyynisen ihmisen tunnistaa kadulla heitetystä lauseesta, jonka mukaan millään ei ole mitään väliä. Elämän parhaat hetket sijoittuvat menneisyyteen. Me muusikot helposti kylvämme konserteissa kyynisyyttä esittämällä kaukana historiassa sävellettyjä klassisen musiikin takuuvarmoja mestariteoksia. Ärsytämme yleisöä ja ehkä tiedostamatta piinaamme itseämme vaikealla atonaalisella nykymusiikilla. Kyynisen viestimme mukaan musiikin mestariteokset on sävelletty kauan sitten. Maailmanhistorian loisteliain kausikin sijoittuu etäälle menneisyyteen – ei nykyhetkeen eikä tulevaisuuteen.

Kyynisyys johtaa masennukseen. Musiikin tarkoitus ja muusikon tehtävä olisi ilahduttaa konserteissa käyviä masentuneita, torjua välinpitämättömyyttä ja lisätä toiveikkuutta.

Raamattu kieltää kyynisen suhtautumiseen elämään. Exoduksella Jumala vihastui takaisin Egyptiin kaipailleeseen Israelin kansaan. “Älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö! Katso: minä luon uutta.” (Jes. 43:18-19) “Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29:11) “Jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen.” (Fil. 3:13-14)

Kirkkomusiikki muuttuu epäkristilliseksi, jos se kyynisillä sävyillään julistaa, että loisteliain maailmanhistorian kausi sijoittuu menneisyyteen. Tällöin nykyhetkellä ja tulevaisuudella ei olisi mitään väliä. Meidän Jumalamme hallinnassa ovat historia, nykyhetki ja tulevaisuus. Jeesukseen uskovalla parhaat bileet ovat edessä - taivaassa.

Pop-musiikki on älykkäämpää kuin klassinen

Vakavasti otettavaa klassista musiikkia on vähän sävelletty pop-musiikin synnyn jälkeen. Klassista musiikkia nuoteille kirjoittamalla ei tule nykyisin taloudellisesti toimeen. Syy surkeuteen on atonaalisuuden pakkomielteen lisäksi romantiikan kaudella säveltaiteelle puettu kauneuden pakkopaita, josta pop-musiikki meidät vapautti.

Klassisen musiikin rappio alkoi romantiikan kaudella puettaessa säveltaide kauneusvaatimuksen pakkopaitaan. Minäkin muistan kuulleeni paheksuttavan rock-musiikkia väittämällä, ettei se ole kaunista. Pakkomielteisesti kauneutta tavoitteleva musiikki merkitsee vankilaa. Kauneus ilahduttaa sivutuotteena – kuten onnellisuus elämässä. Onnellisuus karkaa sitä pakkomielteisesti tavoiteltaessa. Samoin käy musiikin kauneuden.

Musiikki maalaa sävelin elämän kaikki värisävyt taideteokseen – historian, nykyhetken ja tulevaisuuden. Klassinen musiikki epäonnistuu nykyhetken ja tulevaisuuden suhteen. Klassinen musiikki tarjoaa tyhjää nykyaikaisessa kaupunkiympäristössä kuluttajalle, joka tahtoo musiikin käsittelevän omaa elämäänsä sekä asuin- ja työympäristöönsä liittyviä kokemuksia ja tunteita. Tarjottimella homehtuu vain väsyttävä sonaattien, konserttojen ja sinfonioiden nojatuolimatka Wienin hoveihin ja Ranskan palatseihin – pako omasta todellisuudesta, jota musiikin toivoisi käsittelevän. Matkailuunkin kyllästyy. Niin kyllästyy myös kauas omasta elinympäristöstä sijaitsevaan, poissaolevalta kuulostavaan musiikkiin.

Pop-musiikki piirtää nykyaikaisen teollisen kaupunkiympäristön säveltaiteeksi klassista musiikkia puhuttelevammin. Pop-musiikki merkitsee rytmimusiikkia. Rytmin voima liittyy rentoutumiseen tanssien. Rytmi toisaalta laittaa ihmisen toimimaan, voimaannuttaa, herättää taistelemaan ja tehostaa fyysisiä suorituksia kuten liikuntaa. Rytmin voimasta monissa uskonnoissa ihmiset vaipuvat transsiin. Ilmiö voi olla täysin psyykkinen kokemus.

Kristinusko kutsuu ihmistä herätykseen, uskomaan ylösnousseeseen Jeesukseen sekä palvelemaan lähimmäisiä ja julistamaan uskoa. Ihmisen kokeman herätyksen, Jeesuksen kuolleista heräämisen ja uskovan lähetys- ja palveluinnon kanssa olisi sävyiltään ristiriidassa rauhoitteleva musiikki, kehtolaulun vivahtein. Sopusointuun asettuu voimaannuttava ja innokas rytmimusiikki, marssien kaltaiset laulut kristityn taisteluun.

Sotilasmusiikkia tarvitaan voimaannuttamaan, innostamaan ja tiivistämään rivejä eli yhteisöllisyyttä. Akustiset soittimet korvataan yhä useammin bändisoittimin. Samaa koetaan seurakuntienkin musiikkielämässä. Kristillinen rock merkitsee herätykseen kutsuvaa, ylösnoussutta Jeesusta julistavaa ja uskovaa voimaannuttavaa taistelumusiikkia. Erityisesti lähetyskäsky sopii sävyiltään rock-musiikin sanoiksi. Toivottavasti juuri sinä opit iloitsemaan kristillisestä rytmimusiikista uskon vahvistajana, Raamatun lukemiseen innostajana sekä rauhoittumisen, rukouksen, mietiskelyn ja hiljaisuuden sävelinä.

Klassinen on älykkäämpää kuin pop-musiikki

Hedelmistään puu tunnetaan verrattaessa klassisen ja pop-musiikin kulttuureita. Klassisen musiikin konserteissa ja festivaaleilla ei tarvita järjestyksenvalvojia kuin narikkapalveluun. Minun kaltaiselle autismin kirjoon kuuluvalle asperger-tourette –kansalaiselle klassisen musiikin maailma tarjoaa vakaasti ja kohteliaasti käyttäytyvän aikuisen miehen ja muusikon malleja. Sinfoniakonserttien epävakaat taiteilijapersoonat merkitsevät arvokasta samaistuttavaa vertaistukea. Klassisen musiikin fanittaminen kertoo, että he sentään kilvoittelevat – toisin kuin pop-musiikin hurmaamat luovuttajat.

Pop-musiikki ei sisällä mitään uutta informaatiota. Kaikki musiikilliset ideat melodioineen, sointuineen ja rytmeineen ovat jo olemassa klassisen musiikin puolella laajempina. Klassisen musiikin on todettu edistävän suoriutumista älyllisistä tehtävistä. Pop-musiikin pelkistetty ilmaisu merkitsee kulttuuria, jossa asiat on lupa sanoa vain yhdellä tavalla. Todennäköisesti sama yksioikoisuus heijastuu pop-musiikin kuluttajan sanalliseen ja kuvalliseen ilmaisuun köyhtyvänä vivahteikkuutena.

Kuulo vaurioituu todennäköisemmin pop-musiikin parissa. Klassisen musiikin konsertit pidetään iltaisin. Öihin sijoittuvat pop-musiikkitilaisuudet sekoittavat unirytmin tehden arjen haasteista raskaampia. Pop-musiikki tarjoaa moottoripyöräilyn kaltaisia näennäisen vapauden ja nuorekkuuden kokemuksia. Todellisuudessa kunnianhimoinen pop-musisointi merkitsee tarkkaa liiketoimintaa ja taloudellisen voiton maksimointia.

Pop-musiikki on niin tiukkaa bisnestä, ettei pitkiä lounaita ole suvaittu aikoihin. Kantaaottavaa pop-musiikkia voi vain kaipailla, koska kaupallisten radioiden mainostajat eivät liian suorasukaisista yhteiskunnallisista viesteistä tykkää. Klassinen musiikki tarjoaa todellisen taiteilijavapauden ammentaa lisäinspiraatiota kahlitsemattomaan musiikilliseen ilmaisuun erikoisolutsammioista ja maalaisviinikuurnista nöyristelemättä taloudelliselle voiton tavoittelulle.

Konsertti-, ooppera- ja balettiliput ovat kuluttajalle valtion tukien vuoksi niin edullisia verrattuna todellisiin kustannuksiin, ettei ostamatta jättäminen kannata. Nappaa varma veronpalautus varaamalla heti liput konserttiin, oopperaan tai balettiin! Maksimoi hyötysi matkustamalla kunnan tai valtion ostoliikennevuoroilla, kuten lennoilla Savonlinnaan! 

Radio uudistuu

Mitä skandinaavit edellä, sitä suomalaiset usein perässä. Tanskan yleisradio DR vähentää tv-kanaviaan 6:sta 3:n ja radiokanavia 8:sta 5:n. DR:n kuoro ja orkesteri säilyvät. Kahdella radiokanavalla tanskalaisen musiikin osuus nostetaan 48 %:n.

Suomessa pelkän radion varassa olit kuluneena kesällä pihalla Trumpin ja Putinin Helsinki-huipputapaamispäivänä ja nyt syksymmällä Ruotsin vaali-illan käänteistä. Mikäli tv:n suoran erikoislähetyksen kynnys ylittyy, kertoo tv kyseisestä uutistapahtumasta nopeimmin ja tehokkaimmin. Yle olettaa netti-tv:n tavoittavan kaikki.

Tavallista uutisvirtaa radio seuraa edelleen vahvasti, mistä kertoo Ylellä uudehko Radio Suomen Päivä. Politiikkaa ja taloutta käsitellään laajasti ja valmistellusti, millä julkisen palvelun kanava erottuu kilpailijoistaan. Lakkautetuista Ajantasa-ohjelmista poiketen Radio Suomen Päivä sisältää musiikkiakin, mikä merkitsee paluuta Ajantasaa edeltäneeseen Tänään iltapäivällä -lähetyksen ideaan.

Radion tehtävä on yhdistää puhetta ja musiikkia luovasti. Netti antaa kirjaston tavoin mahdollisuuden kuunnella puhetta ja musiikkia erikseen. Radio Suomen Päivä merkitsee radion paluuta omaan rooliinsa.

Kulttuurikanava Yle Radio 1:llä toivoisin korjauksia keväällä uudistettuihin arkiaamuihin. Kanava erottui uudistukseen saakka aamun prime timessa tarjoamalla klassisen musiikin ja puheen lähetysvirtaa. Nyt klassinen musiikki vaikenee klo 7 soiden seuraavan kerran klo 11. Ykkösaamun pidentäminen ei juuri lisännyt sisältöä, koska ensimmäinen uutisjuttu uusitaan ohjelman päätteeksi. Yle olettaa netin tavoittavan kaikki, joten saman voi jokainen kuluttaja tehdä tykönään itse. Minun unelmieni Yle Radio 1 tarjoaa klo 6-8 hartausohjelmat, uutisia ja klassista musiikkia. Uutisten lähestyminen klassisen musiikin soidessa muodostaa vaikuttavia äänimaisemia ja mahdollistaa kilpailijoista erottumisen.

Suomi - heavykulttuuri

Oli pimeä syksyinen ilta - hetki sitten - kuunnellessani BBC:ltä radio-ohjelmaa (Global Beats - Heavy Metal in Finland) Suomen heavykulttuurista. Minulle kyseessä on suuri tuntematon musiikin laji. Ohjelma toteutti sivistävää tehtäväänsä.

Yritänkö kirkkomuusikkona sanoa seuraavaksi rivien välissä, että heavy on muuta musiikkia syntisempää? En yritä, en rivien keskelläkään. Raamattu ei rajoita musiikillista ilmaisua. "Kaikki on minulle luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi" (1.Kor 6:12) Terve varovaisuus kannattaa. Heavyssä minun havaintojeni mukaan esiintyy enemmän pimeyden, pahuuden ja Sielun Vihollisen tunnuksia ja ihannointia - jopa palvontaa - muita musiikinlajeja enemmän. Sielun Vihollinen on todellinen Jeesuksen vastustaja.

Miksi pimeyttä täytyy ihannoida? Eikö maailman pimeyttä, pahuutta ja kärsimystä näe tarpeeksi katsottaessa tv:stä uutiset tai luettaessa sanomalehti? Jos on rehellinen, ei tarvitse edes avata tv:tä tai sanomalehteä. Pimeyttä, pahuutta ja syntiä löytyy meidän jokaisen omasta elämästä ja sisimmästä. Minä tarvitsen joka päivä Jeesuksen veren puhdistusta synneistäni ja pahuudestani. Miksi armahdettuna enää ihannoisin pimeyden valtaa ja pahuutta?

Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, saa armon. (Sananl. 28:13) Raamattu ei kutsu ihmistä ihannoimaan pimeyttä ja piehtaroimaan pahuudessa. Raamattu kutsuu tunnustamaan ja hylkäämään synnin ja vaeltamaan synneistä armahdettuna valossa.

Kirkkomuusikkona koen, että mikään musiikkityyli ei ole toista syntisempi. Kaikki musiikkityylit kuuluvat virsikirjaan, kirkkoon ja kristityn elämään. Kannustan tutustumaan kristilliseen heavyyn. Kaikki musiikkityylit ovat olemassa kristillisinä versioina.

Mikäli muu kuin kristillinen heavy edelleen kiinnostaa, kannustan tilannearvioon. Tarkastele, lisääkö vai vähentääkö heavyn harrastaminen uskonelämän hoitamiseen eli Raamatun lukuun, rukoukseen ja seurakuntaan käyttämääsi aikaa? Jos havaitset vähentymistä, kannustan pohtimaan, rakentaako heavymusiikki uskoasi ja elämääsi? Mikä tahansa harrastus ja kiinnostuksen kohde saattaa samalla tavoin tulla epäjumalaksi ja haitata uskonelämän hoitamista.

Kun ihmisen elämässä Jeesus on Herra, tärkeimmällä sijalla, se vaikuttaa ihmisen tahtomiseen ja tekemiseen. Älä anna minkään kiinnostuksen kohteen tulla Jeesusta tärkeämmäksi tai edes samalle tasolle! Raamattu saakoon viitoittaa musiikin valintojamme ja koko elämäämme.

SVT:n ja YLE:n vaalivalvojaiset

Vaalihuoneistojen sulkeutuessa Ruotsin parlamenttivaaleissa käynnistyy sekä ennakkoon että vaalipäivänä annetujen äänten laskenta. Suomessa vastaavalla hetkellä julkaistaan ennakkoäänten tulos. Ruotsissa julkaistaan ovensuukysely - periaatteessa yksi gallup muiden joukossa. 

Ruotsissa 9.9.2018 pidetyt vaalivalvojaiset SVT:llä poikkesivat YLE:n käytännöistä siinä, että puoluejohtajat seurasivat tuloslaskentaa poissa julkisuudesta. YLE:n vaalivalvojaisissa totutusti nähdään puoluejohtajien ilmeet ennakkoäänten julkistushetkellä. Puoluejohtajien haastattelujen toistuessa illan edetessä kuullaan paljon samojen lausumien ja seikkojen toistoa. 

SVT:llä voitonpuheet tuloslaskennan lopulla kuulostivat tuoreemmilta. Vasemmiston Sjöstedtin ruotsia pidin nyt illan selkeimpänä. Yleisesti kaikkien puoluejohtajien voitonpuheet koin selkeämpänä ruotsina verrattuna heidän artikulaatioonsa SVT:n vaalistudiossa.

Ruotsin ja Suomen vaalit - poliittinen viestintä

Viestinnän tyyli on suuri osa sanomaa. Ruotsin vaaliviikolla tämän havaitsee verratessa suurinta gallupsuosiota nauttivien puolueejohtajien puhetta. Minä koen Löfvenin puhuvan ruotsia hieman Kristerssonia selkeämmin. Åkessonin puhetta pidän paljon epäselvempänä ja slangin kaltaisena. Ranskan presidentinvaaleissa Macronin ja Le Penin - konservatiivin ja äärioikeistolaisen - viestintä erottui samalla tavalla. Macron puhuu ranskaa erittäin selkeästi. Le Pen puhuu vaikeasti ymmärrettävää slangia. Åkessonin ja Le Penin puhetyyli sulkee kieltä opettelevat maahanmuuttajat ja ulkomaalaiset poliittisesta keskustelusta.

Monikulttuuristuvassa Suomessakin jokainen poliittinen mainos ja vaalipuhe on syytä esiluetuttaa suomea opettelevalla maahanmuuttajalla tai ulkomaalaisella. Puoluejohtajista Halla-ahon puhetyylin kuvittelen haastavimmaksi kieltä opettelevalle maahanmuutajalle tai ulkomaalaiselle. Perussuomalaisten johtaja asettuu eurooppalaiseen äärioikeistolaiseen vaikeaselkoisten kollegojensa muottiin. Minulta suomenkielisenäkin Halla-ahon puhe vaatii tarkkaa keskittymistä. Soinin puhetyyli päinvastoin tempaa ajatukset mukaansa. Toisaalta soinismien ongelma oli kansallistunteen lietsominen suomen kielen vivahteilla, jotka eivät helposti avaudu kieltä opetteleville muukalaisille. "Tuli iso jytky" -lauseen ongelma ei ollut puheen nopeus tai epäselvä artikulaatio. Sanakirjaan kuulumattoman sanan merkitys perustuu suomen kielen kirjoittamattomiin sääntöihin, hienovaraisiin sävyihin ja sointeihin, joiden ymmärtäminen vaatii suomen opiskelua vähintään vuosikymmenen. 

Perussuomalaisten viestintä näyttää usein sisäpiiriläpän heitolta. Ulkopuolisuuden kokemus toistuu. Epäselvä poliittinen viestintä lisää eriarvoisuutta ja heikentää kansanvaltaa.