Leppoisa lauantaipäivä sujui kotosalla nukkuen tavallista
pidempään, nauttien kiireettömästi aamupalaa ja siivoillen sekä
kauppakierroksella omassa lähiössä. Kävin kuukausien tauon jälkeen kahvilla
lähiöni pubissa. Räkäläjuottolassa sumppi maistui yhtä kitkerältä kuin
ennenkin. Raikasta oli vain taustalla soiva Anne Mattilan musiikki, kuin
kesäinen tuulahdus järven rannalla. Sisäilman laatu veti tunkkaisuudellaan vertojaan
käyttökieltoon laitetulle, purkuun menevälle ja homehtuneelle kappelille
naapurissa. Ilman päivänkään koulutusta ravintola-alalta tietäisin heti, miten
laittaisin kuppilan kuntoon. Kahvi pitää vaihtaa tummapaahtoiseen, jos sitä ei
pysty pitämään tuoreena. Tummapaahtoiseen kahviin ei muodostu kitkeryyttä.
Sisäilman ja sisustuksen ongelmat onneksi ratkaissee lähikuukausina
puskutraktori, joten investoinnit eivät enää kannattane. Koko lähiökeskus
puretaan ja uudisrakennetaan lähiaikoina, mistä havainnekuvia on jo julkaistu.
Suojasää ja räntäsade vaihtuivat iltapäivällä keväiseen ja
lämmittävään auringonpaisteeseen. Minulle rakkaisiin lauantai-illan
perinteisiin kuuluvat radion ehtookellot kaikuivat ja lauantain toivotut levyt soivat
valoisassa maisemassa. Taivaan valoisuutta riitti seuraavan ohjelman, Sävel on
vapaa -toivekonsertin, puolelle. Erityisen ilahduttava toive oli Saverio
Mercadanten e-mollihuilukonserton Rondò Russo -osa. Melodia on kauan
putkahtanut minulle satunnaisesti korvamatona soimaan ilman tietoa sävellyksen
tai säveltäjän nimestä. Illalla kirkas suojasää vaihtui pakkaskeliksi, ja
jälleen 17 kilometrin hiihto kutsui. Talven hiihtokilometrit ovat nyt 114, ja
tavoitteena on vielä hiihtää tällä kaudella. Oulun sääennusteessa on runsaasti
pakkasta lähipäiville.
Pakkanen ja lentoliikenteen lakko hillitsevät välittömiä
matkailuhaluja, mutta matkasuunnitelmia hahmottuu keväälle ja kesälle.
Ruisrockin sunnuntai heinäkuussa kiinnostaa Ultra Bra -yhtyeen esiintyessä.
Ilosaarirockin sunnuntai olisi toinen kesärientoihini soveltuva mahdollisuus
kokea klassikkobändi, jonka keikka jäi minulta kokematta bändin varsinaisella
uralla. Jenni Vartiainenkin kuuluu Ruisrockissa sunnuntain kattaukseen. Hänen festarikeikkansa katsoin nettilähetyksenä muutama vuosi sitten, ja pidin hänen klassisemmasta
laulutyylistä enemmän kuin hänen levytystensä käheämmästä laulamisesta.
Suuret rockfestivaalit ovat minulla kokematta. Pienemmistä festareista
olen käynyt Lahden öissä ja Rovaniemen Simerockissa. Klubikeikkoja olen
vähän harrastanut. Miksi olen jättänyt isot rockfestivaalit käymättä? Ohjelmatarjonnassa
ei ole ollut riittävästi minua kiinnostavaa musiikkia. Nytkin Ruisrockin,
Ilosaarirockin ja Provinssin esiintyjäjoukossa harvat ovat minulle tuttuja.
Lahden yöt -festarille ja Rovaniemen Simerockiin mennessäni esiintyjäkaarti oli
enemmän tuttua. Harvoinpa tulee mentyä entuudestaan täysin tuntemattoman
bändin klubikeikalle.
Lahden yöt -festarilla ja Rovaniemen Simerockissa tykkäsin
enimmäkseen musiikista ja ilmapiiristä. Suurempien rockfestarien väenpaljous tuntuu
ennakkokäsitykseni mukaan jostakin syystä epämiellyttävämmältä. Minua ei ole
kiinnostanut maksaa epämukavuusvyöhykkeelle lähtemisestä. Nyt kesää
suunnitellessa epämukavuuden ennakkokäsitystä vähentää mainittujen
Ruisrock-esiintyjien kiinnostavuus ja halu muusikon ammattitaidon ja
yleissivistyksen kartuttamiseksi kokea edes joku Suomen suurista rockjuhlista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti