sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Klassinen ja populaari musiikki

Leppoisa lauantaipäivä sujui kotosalla nukkuen tavallista pidempään, nauttien kiireettömästi aamupalaa ja siivoillen sekä kauppakierroksella omassa lähiössä. Kävin kuukausien tauon jälkeen kahvilla lähiöni pubissa. Räkäläjuottolassa sumppi maistui yhtä kitkerältä kuin ennenkin. Raikasta oli vain taustalla soiva Anne Mattilan musiikki, kuin kesäinen tuulahdus järven rannalla. Sisäilman laatu veti tunkkaisuudellaan vertojaan käyttökieltoon laitetulle, purkuun menevälle ja homehtuneelle kappelille naapurissa. Ilman päivänkään koulutusta ravintola-alalta tietäisin heti, miten laittaisin kuppilan kuntoon. Kahvi pitää vaihtaa tummapaahtoiseen, jos sitä ei pysty pitämään tuoreena. Tummapaahtoiseen kahviin ei muodostu kitkeryyttä. Sisäilman ja sisustuksen ongelmat onneksi ratkaissee lähikuukausina puskutraktori, joten investoinnit eivät enää kannattane. Koko lähiökeskus puretaan ja uudisrakennetaan lähiaikoina, mistä havainnekuvia on jo julkaistu.

Suojasää ja räntäsade vaihtuivat iltapäivällä keväiseen ja lämmittävään auringonpaisteeseen. Minulle rakkaisiin lauantai-illan perinteisiin kuuluvat radion ehtookellot kaikuivat ja lauantain toivotut levyt soivat valoisassa maisemassa. Taivaan valoisuutta riitti seuraavan ohjelman, Sävel on vapaa -toivekonsertin, puolelle. Erityisen ilahduttava toive oli Saverio Mercadanten e-mollihuilukonserton Rondò Russo -osa. Melodia on kauan putkahtanut minulle satunnaisesti korvamatona soimaan ilman tietoa sävellyksen tai säveltäjän nimestä. Illalla kirkas suojasää vaihtui pakkaskeliksi, ja jälleen 17 kilometrin hiihto kutsui. Talven hiihtokilometrit ovat nyt 114, ja tavoitteena on vielä hiihtää tällä kaudella. Oulun sääennusteessa on runsaasti pakkasta lähipäiville.

Pakkanen ja lentoliikenteen lakko hillitsevät välittömiä matkailuhaluja, mutta matkasuunnitelmia hahmottuu keväälle ja kesälle. Ruisrockin sunnuntai heinäkuussa kiinnostaa Ultra Bra -yhtyeen esiintyessä. Ilosaarirockin sunnuntai olisi toinen kesärientoihini soveltuva mahdollisuus kokea klassikkobändi, jonka keikka jäi minulta kokematta bändin varsinaisella uralla. Jenni Vartiainenkin kuuluu Ruisrockissa sunnuntain kattaukseen. Hänen festarikeikkansa katsoin nettilähetyksenä muutama vuosi sitten, ja pidin hänen klassisemmasta laulutyylistä enemmän kuin hänen levytystensä käheämmästä laulamisesta.

Suuret rockfestivaalit ovat minulla kokematta. Pienemmistä festareista olen käynyt Lahden öissä ja Rovaniemen Simerockissa. Klubikeikkoja olen vähän harrastanut. Miksi olen jättänyt isot rockfestivaalit käymättä? Ohjelmatarjonnassa ei ole ollut riittävästi minua kiinnostavaa musiikkia. Nytkin Ruisrockin, Ilosaarirockin ja Provinssin esiintyjäjoukossa harvat ovat minulle tuttuja. Lahden yöt -festarille ja Rovaniemen Simerockiin mennessäni esiintyjäkaarti oli enemmän tuttua. Harvoinpa tulee mentyä entuudestaan täysin tuntemattoman bändin klubikeikalle.

Lahden yöt -festarilla ja Rovaniemen Simerockissa tykkäsin enimmäkseen musiikista ja ilmapiiristä. Suurempien rockfestarien väenpaljous tuntuu ennakkokäsitykseni mukaan jostakin syystä epämiellyttävämmältä. Minua ei ole kiinnostanut maksaa epämukavuusvyöhykkeelle lähtemisestä. Nyt kesää suunnitellessa epämukavuuden ennakkokäsitystä vähentää mainittujen Ruisrock-esiintyjien kiinnostavuus ja halu muusikon ammattitaidon ja yleissivistyksen kartuttamiseksi kokea edes joku Suomen suurista rockjuhlista.  

Ei kommentteja: