Tästä
muodostui jälleen kotiviikonloppu. Maaliskuun viimeisen sunnuntain sää oli
aurinkoinen ja lämmin, mutta niin tuulinen, ettei pihapiiriä kauempana tehnyt
mieli ulkoilla. Kellojen kääntäminen kesäaikaan sujui täysin automatisoidusti,
ilman yhdenkään kellon mekaanista säätämistä. En ole pitänyt kelloa
säännöllisesti ranteessani muistaakseni yli 15 vuoteen. Muistan 90-luvun alun
suurinumeroiset ja väriltään räikeät digitaalikellot. Ne olivat tyyliltään kuin
Bomfunk MC's -yhtyeen elektroninen ja liioittelevaan sävyyn perustuva
pop-musiikki.
Kelvoton ulkoilusää innoitti katsomaan Arto Nybergin tv-ohjelman,
jossa vieraili toisen suomalaisen musiikkivientituotteen keulahahmo. The Rasmus
-bändin solisti Lauri Ylönen kertoi kolmen Los Angelesissä vietetyn antoisan
vuoden jälkeen olevansa maailmankansalainen ja asuvansa siellä missä huvittaa.
Minä ajattelen, että oma tehtävä ja selkeä kutsumus ovat
ratkaisevia sopeutumisessa vieraaseen kulttuuriin sekä saavuttaessa takaisin
kotimaahan. Työ ja opiskelu sekä muut selkeät tavoitteet muodostavat ihmiselle
identiteetin, itsenäisyyden, erillisyyden ja osallisuuden. Tavoitteisiin
pyrkiminen antaa palkitsevan tunteen ja kokemuksen missä maailman kolkassa
tahansa. Ilon, rentoutumisen ja palkitsevia tunteita voi kokea uudessa ja
vieraassa ympäristössä. Muodostuu kodikkuuden ajatuksia, kun määrätietoinen
toiminta liittyy elämänhistoriaan ja kutsumuksen alkulähteille edellisiin
kotipaikkoihin, -valtiohin ja -kaupunkeihin.
Kutsumus ja lepo muodostavat kotona olemisen kokemuksen.
Kulttuurit ja asuinympäristöt merkitsevät vain vaihtuvia kulisseja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti