perjantai 26. syyskuuta 2014

Sävellyksiä - jännittäviä ja suvantomaisia hetkiä

Äärimmäisiä tunteita voimakkaan elämän ilon ja väkevän melankolisuuden alueilla sekä hyödyllisiä turhautumisen tunteita haasteellisen atonaalisen modernin musiikin parissa tarjosi 25.9.2014 Lapin kamariorkesterin kamarisinfoniakonsertti II ”Björn is back” Rovaniemen kulttuuritalo Korundissa. Konsertti-ilta alkoi Haydnin alkusoitolla hääjuhlan riemuun sävelletystä oopperasta ”Le pescatrici” (”kalastajanaiset”), jonka juoni kertoo kahden kalastajanaisen monimutkaisista rakkausseikkailuista. Kysymyksessä on koominen ooppera, jonka alkuperäispartituurista ja nuottimateriaalista osa tuhoutui palossa 1700-luvun lopulla. Teos katosi ohjelmistoista peräti 1960-luvulle saakka ja alkusoitto vuoteen 1972 saakka. Alkusoitto sai mahdollisesti ensiesityksensä Suomessa vasta nyt. Musiikiltaan teokselle oli tyypillistä fanfaarimainen ja urkumusiikillinen sävy, mahdollinen soveltuvuus uruille häämusiikiksi.

Alban Bergin säveltämä yksiosainen pianosonaatti kuultiin toisena ohjelmanumerona, mutta nyt kamariorkesterisovituksen ensiesityksenä. Harppu oli merkittävässä roolissa mukana. Musiikissa oli suomalaisen orkesterimusiikin, erityisesti Sibeliuksen sävellyksille tyypillisiä orkesterin soinnin sävyjä, mutta selkeästi enemmän atonaalisuutta. Bergin musiikillisessa ilmaisussa on paljon herkkyyttä. Sävelkieli muodostaa pitkälle kantavia jännitteitä, mutta purkaa ne äärimmäisen hallitusti ja luontevasti. Näissä purkavissa suvantopaikoissa konserttisalin akustiikassa pääsivät hienostuneesti oikeuksiinsa harpun, käyrätorven, klarinetin ja oboen solistiset osuudet. Erityisesti kontrabasson pizzicatojen ja käyrätorven sointi muistutti Rahmaninovin toisen pianokonserton ensimmäisen osan suvantomaisia hetkiä.

Taiteilijatapaamisessa ennen konserttia illan solisti, klarinetisti Björn Nyman kertoi pitävänsä Crusellia toiseksi tärkeimpänä suomalaisena säveltäjänä heti Sibeliuksen jälkeen. Klarinetin soiton tekniikan uudistajana Crusell keksi kääntää klarinetin suukappaletta, jotta saadaan pehmeämpi sointi ja edellytykset virtuoosimaiselle soittamiselle. Illan tärkeimpänä ohjelmanumerona esitettiin suomenruotsalaisen säveltäjä Crusellin toinen klarinettikonsertto. Melankolisen väkevät melodiat ja sävelkulut täyttivät väkimäärältään melkein täyden konserttisalin.

Ensimmäisenä musiikki tosin piirsi mielenmaisemaani syksyisen tunnelman Uudenkaupungin edustan saaristossa myrskylyhdyn valossa meren rannalla. Säveltäjä Crusell nimittäin vietti elämänsä varhaiset vaiheet Uudessakaupungissa ja asettui myöhemmin Tukholmaan. Tuolloin tosin Varsinais-Suomen rannikkokin kuului Ruotsille, joten sekä suomalaiset että ruotsalaiset pitävät häntä omana säveltäjänään.

Nyman kehui kulttuuritalo Korundin konserttisalin puitteita klarinettimusiikin kannalta ja harjoitustiloja, joissa jokaisella orkesterin soittajalla on oma harjoitustila. Suomenruotsalainen Nyman toimii Norjan radion NRK:n sinfoniaorkesterissa klarinetin äänenjohtajana, ja heillä sekä esiintymis- että harjoitustilat ovat vaatimattomammat. Norja on rikas öljyntuottajamaa, mutta NRK:n sinfoniaorkesteri on suhteellisen köyhä ja soittajamäärältään pienempi verrattuna Suomen Radion sinfoniaorkesteriin. Nyman toimii NRK:n lisäksi Norjan kamariorkesterissa sekä opettaa Norjan musiikkiakatemiassa Oslossa. Jo 19-vuotiaana hänet kiinnitettiin klarinetin äänenjohtajaksi Lapin kamariorkesteriin. Nyman on palkittu kahdessa maailman arvostetuimmassa musiikkikilpailussa, jotka olivat vuonna 2003 ARD –kilpailu Münchenissä ja vuonna 2005 Carl Nielsen –kilpailu Tanskassa. Lisäksi Nyman on saanut ensimmäisen palkinnon Crusell-kilpailussa.

NRK:n orkesteri oli alkujaan 50-luvulla teatterin viihdeorkesteri, josta kokoonpano on kasvanut nykyiseen rooliinsa. Norjassa vallitsevan hallinnon hajauttamisen periaatteen vuoksi Osloon on tällä hetkellä vaikeaa saada uutta laatutoiveet täyttävää kulttuuritaloa. NRK:n orkesteri kuitenkin kiertää runsaasti esiintymässä eri puolilla kotimaataan, jotta veronmaksajat saavat rahoilleen vastinetta.

Crusellin toisesta klarinettikonsertosta Nyman totesi, että teosta soitetaan liian harvoin. Nyman aikoo olla mukana levyttämässä konserttoa noin kuukauden kuluttua NRK:n sinfoniaorkesterin kanssa. Julkaisua kaavaillaan ensi vuoden alkuun.

Minulle teos Lapin kamariorkesterin nyt esittämänä ei aiheuttanut assosiaatioita muiden säveltäjien kuin Mozartin tuotantoon. Konsertto oli tyyliltään selkeämmin klassisen kuin romantiikan kauden musiikkia. Huomioni vangitsi Nymanin virtuoosimainen solistinen taitavuus sekä voimakkaiden että hiljaisten äänien soittamisessa. Erityisesti ensimmäisen osan lopulle sijoittui virtuoosimainen solistinen suvantopaikka ja toisaalta orkesterisoinnin sävyjä, jotka muistuttivat urkumusiikin puolelta Boellmannin ja Widorin Toccata-sävellyksiä.

Toisen puoliajan alussa Nyman toimi atonaalisemman musiikin solistina. Teoksena oli Bergin säveltämien neljän lyhyen kappaleen kokonaisuus. Kukin näistä novellimaisista sävelmistä kesti noin minuutin ja korosti Bergille tyypillistä hallittua musiikillisten jännitteiden muodostamista ja purkamista. Jousisoitinten sekä korkeilla että matalilla huiluäänillä oli merkittävä rooli eräässä purkavassa suvantopaikassa. Sävelmät olivat unenomaisia ja fantasioiden kaltaisia häivähdyksiä.

Lapin kamariorkesterin johtajana toimi John Storgårds. Hän piti puheenvuoron ennen kuin orkesteri alkoi soittaa Ahti Sonnisen säveltämää musiikkia elokuvasta Elokuu. Storgårds totesi, että tänään elokuvamusiikki on omistettu edesmenneen Peter von Baghin muistolle. Sävellysten tulkinnassa kiehtoivat oboen ja muun orkesterin vuoropuhelu sekä harpun antamat vivahteet.

Illan päätösnumerona kuultiin puolalaisen Andrzej Panufnikin Sinfonia Mistica, jälleen erittäin atonaalinen ja haasteellinen teos. Turhautumisen tunteita tunnistin itsessäni pyrkiessäni hahmottamaan sävellyksen rakenteita ja merkityksiä. Tällöin musiikille muodostuu hyödyllinen meditatiivinen rooli. Panufnikin sävelkieli on matemaattisten kaavojen ja mietteiden pohjalle rakennettua inspiraatiota. Nyt – mahdollisesti ensiesityksenä – kuultu kuudes sinfonia on kaikin tavoin numerolle kuusi pohjautuva geometristen kaavojen ja fantasioiden rakennelma. Musiikin monet eri rakenteet pohjautuvat kuusijakoisuudelle. Minulle tämä numeron ulottuvuus jäi musiikista havaitsematta. Huomiotani lopulta kiinnitti atonaalisen musiikin loppusoinnun vaiheittainen muodostuminen jännityksen selkeästi tiivistyessä. Lapin kamariorkesteri tarjosi syksyn värikkäänä ja talvisen lumisena iltana kirjavan ja kiinnostavan kamarisinfoniakonsertin.

25.9.2014 klo 19.00 Lapin kamariorkesteri: Kamarisinfoniakonsertti II 'Björn is back'
John Storgårds, johtaja ja Björn Nyman, klarinetti
Joseph Haydn: Alkusoitto (Sinfonia) D-duuri oopperaan’Le pescatrici’ H. 28/4 (Hob. 1:106)
Alban Berg: Sonate op.1,sovitus kamariyhtyeelle Richard Dünser, sov.e.k.S.
Bernhard Henrik Crusell: Klarinettikonsertto (no 2) f-molli op.2
Berg: 4 Stücke op. 5, sov. e.k.S.
sov. sooloklarinetille ja kamariyhtyeelle Klaus Simon
Sonninen: Kolme romanttista kohtausta musiikista elokuvaan Elokuu
Andrzej Panufnik: Sinfonia Mistica (Sinfonia no 6)

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Uutisradio tasavaltaan!


Radion rooli nopeana tiedonvälittäjänä siirtyi selkeästi suorille nettilähetyksille sekä televisiolle kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien vaihtaessa puheenjohtajiaan kuluneena kesänä. Sanomalehtitalojen nettiuutiset ohittivat nopeudessa sähköisen viestinnän perinteisten toimijoiden radiokanavat. Yleisradion työnjaossa suorat television puoluekokouslähetykset ottivat radiolle kuuluvan nopean ja reaaliaikaisen tiedonvälittäjän roolin. Radiokanavilla uutisointi painottui normaaleihin uutislähetyksiin, tosin ylimääräisiä ja taustoittavia Ajantasa-lähetyksiä kuultiin Radio Suomessa. Mutta näiden toteutuksessa kiinnitti huomiota hitaalle tiedotusvälineelle eli televisiolle kuuluva ohjelman rooli.

Suomesta puuttuu tällä hetkellä aito uutisradio, sellainen Ranskan yleisradion Radio France Info -tyyppinen kanava, jossa on tarjolla uutiset 15 minuutin välein, nopeatempoiset ja tiiviit urheiluosuudet ja taustoittavaa ajankohtaista puheohjelmaa. Öisin kanavalla soi musiikki tunnin neljänneksen välein lähetettävien uutisten lomassa.

Yle Puhe on aito puheradio, mutta reagoi tuoreisiin uutisiin suhteellisen hitaasti. Uutislähetykset jopa väistävät ja jäävät pois monien urheilulähetysten aikana.

Radio Suomi on valtakunnan nopein radion uutiskanava, mutta toimii samaan aikaan hämmästyttävän paljon viihteen ehdoilla. Esimerkiksi mikään radiokanava ei välittänyt pääministeri Jyrki Kataisen huhtikuun julistusta, jossa kokoomuksen puheenjohtajakilpailu käynnistyi. Kanavajuontaja kehotti vain seuraamaan Yle Areenaa, mikä vaikkapa ei rekkakuskille ole ajaessa mahdollista. Radio Suomen taajuuksilla soi Lempimusiikkia-ohjelma, jonka esittäminen viikon kuluttua ei olisi heikentänyt ohjelman kiinnostavuutta.

Taustoittavaa ja laadukasta puhetta radiossa riittää, mutta tuore, nopea ja virtaviivaiselta kuulostava uutisradio puuttuu.

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Lähetyshiippakunta - katolilaisia sävyjä ripauksella lestadiolaisuutta

Lähetyshiippakunta ansaitsee luterilaiseen kirkkoon kuuluvien viidesläisten eli uuspietistien kiitoksen. Järjestäytynyt, opillisesti ja toiminnaltaan huolellinen irtautuminen valtiokirkon rakenteesta Luther-säätiöksi ja omaksi hiippakunnaksi on rohkea teko. Kirkkomme opillinen ja toiminnallinen – taloudellinenkin – hätätila on tullut näkyväksi, saanut julkisuutta ja noussut uudessa merkityksessä osaksi yhteiskunnallista keskustelua. Lähetyshiippakunnan perustaminen todistaa valtiokirkolle, että kirkkokansan raamattuvyöhyke tosiasiallisesti kykenee irtautumaan ja toimimaan järjestäytyneesti haastaen kirkon perinteisen organisaation opin ja toimintakulttuurin.

Messu saa Lähetyshiippakunnan toteuttamana huomattavan katolilaisia piirteitä. Raamatun valossa minun on vaikeaa antaa oikein toimitetulle messulle niin merkittävää opillista ja käytännöllistä merkitystä kuin tämä radikaalien akateemisten johtama ryhmittymä antaa. Perustelut ovat korkealentoisia. Käsiteanalysoinnin akateemisia taitoja tarvitaan runsaasti.

Raikasta ja ravitsevaa Raamatun opetusta on Lähetyshiippakunnassa tarjolla messujen saarnoissa. Päivän tekstit käsitellään monelta kannalta. Laki ja evankeliumi julistetaan armollisen selkeästi. Lähetyshiippakunta tarjoaa uskonelämän muodostumiseen, hoitamiseen ja kasvamiseen arvokkaita mahdollisuuksia – aarteita raamatun tutkimisesta. Pelkästään saarnojen takia tarvitsee jokaisen itseään kunnioittavan perusluterilaisen käydä tutustumassa Lähetyshiippakunnan messuun.

Lyhyiden mietiskelyn virikepuheiden paikka on toisaalla, ei Lähetyshiippakunnan messuissa. Ainut hiljaisen mietiskelyn hetki sijoittuu esirukouksen loppuvaiheeseen omille hiljaisille rukousaiheille varattuun osuuteen valtiokirkon kaavan mukaisesti. Vastausmusiikkina on yhdessä laulettu virren säkeistö, ja ehtoollisellakin musiikkina on pelkästään yhteislaulua.

Lähetyshiippakunnan kirkkomusiikki on linjaltaan vanhoillislestadiolainen. Muulle musiikille kuin yhdessä lauletuille virsille ei ole tilaa. Tämä rajaa messuista instrumentaalisen klassisen kirkkomusiikin sekä kristillisen pop-musiikin. Vanhoillislestadiolaisuuden sävyjä on siinäkin, ketkä pääsevät messuissa palvelemaan. ”Esittää” -verbi on Lähetyshiippakunnassa kielletty sana määriteltäessä kirkkomuusikon toimintaa. Esittävä taide ei ilmeisesti sovellu oikein toimitettuun messuun. Evankelisluterilaisen kirkon puolella toimivilla ei ole pääsyä kanttoriksi. Lähetyshiippakunnan suoraviivainen linjaus on, että samaan aikaan ei voi toimia molemmissa: luterilaisessa kirkossa ja Lähetyshiippakunnassa. Lestadiolaisuuteen viittaa koko ajatus, että seurakunta yhteisönä ja johtajien toimesta valvoo messun kanttorien yksityiselämää seuraten, ettei kirkkomuusikko toimi molemmissa tunnustuskunnissa.

Esirukous tarjoaisi mahdollisuuden kantaa kirkkomme hätätilanne seurakunnan yhteiseksi rukousaiheeksi. Käytännössä liturgi mainitsee rukousaiheina Lähetyshiippakunnan oman piispan, dekaanin ja oman paikallisseurakunnan työntekijät. Tämän jälkeen siunataan yleisellä ilmaisulla kaikki maassamme tapahtuva apostolinen julistus. Minkä takia ei suoraan rukoilla Suomen valtiokirkon tilanteen, piispojen, muiden johtajien ja kirkollisen hälytystilan puolesta? Pidän rukousta parhaana mahdollisuutena edistää keskusteluyhteyttä ja liennyttää kiistatilannetta valtiokirkon ja Lähetyshiippakunnan välillä.

Lähetyshiippakunnan toiminta onnistuessaan edistää viidesläisten herätysliikkeiden eli uuspietistien intressejä. Radikaali akateeminen toiminta voi jossakin tilanteessa jarruttaa liberalisoitumisen kehitystä kansankirkossa. Uuspietisteillä on mahdollisuus profiloitua sovinnollisempina liikkeinä ja säilyttää laajemmat toiminnan mahdollisuudet kirkossa. En pidä mahdottomana ajatusta salaisesta sopimuksesta Lähetyshiippakunnan sekä viidesläisten ja evankelisten ryhmittymien välillä. Kansanlähetyksen, Sleyn ja Raamattuopiston sekä Lähetyshiippakunnan kanssa on saatettu laatia Ryttylän, Ruoholahden tai Kauniaisten kabinettisopimus. Osa samoin ajattelevista akateemisista johtajista ja toimijoista on valittu uhrautumaan, irtautumaan Lähetyshiippakunnan ryhmittymänä kirkon perinteisestä rakenteesta, jarruttamaan kirkon liberalisoitumista, nostamaan uuspietistien intressit laajaan julkiseen keskusteluun sekä tekemään näkyväksi mahdollisuus, että kirkon aktiivisen raamattuvyöhykkeen irtautuminen kirkon rakenteesta on todellisesti ja käytännössä mahdollista.

Kansankirkon hätätila opillisesti, kulttuurillisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti on todellinen. Lähetyshiippakunnan oikea johtopäätös on turvata ravitsevan raamatun opetuksen järjestäminen saarnojen avulla mahdollisimman monella paikkakunnalla. Muutoin ryhmittymän kulttuurilliset toimintamallit sisältävät suunnan tarkistusta vaativia piirteitä. Kirkkomusiikin kehittämisessä mallikelpoisia järjestöjä ovat Kansanlähetys, Sley ja Raamattuopisto. Viisikielinen laulukirja tarjoaisi järjestöjen ja Lähetyshiippakunnan yhteistyölle tuoreen ja raikkaan perustan muun kirkkomusiikkiyhteistyön lisäksi.

Lähetyshiippakunnan messu tarjoaa ennen kaikkea lukuisia mahdollisuuksia ilmaista pyrkimyksiä kirkon hätätilan lievittämiseksi, erityisesti esirukouksen sanamuodoin. Samassa merkityksessä tärkeää on avata kanttoreille mahdollisuus palvella sekä Lähetyshiippakunnan että luterilaisen kirkon messuissa.

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Kirkkokahvilla - syyllisyydestä ja armahtamisesta


Kirkkokahvilla tarkastellaan tänään Lahden Samuelin seurakunnan messussa 13.7.2014 pidettyä saarnaa. Seurakunta kuuluu Luther-säätiöön, nykyiseen Lähetyshiippakuntaan, ja Lahden adventtiseurakunnan tiloissa pidetyn sanajumalanpalveluksen evankeliumitekstinä oli Joh. 8: 2-11. Kävijämäärä oli noin 20, mikä kesän lomakaudella vastaa noin puolta normaalista. Musiikkina oli sähköuruilla säestettyjä virsiä.

Päivän uutisten kertoessa Suomen syyttäjälaitoksen säästöistä ja syyttäjien irtisanomistarpeista kertoo saarnateksti Jeesuksen joutumisesta tuomarin rooliin suhteessa syyttäjiin ja syytettyyn. Aviorikoksesta kiinnijäänyttä naista kuljetetaan kaupungin porttien ulkopuolelle. Hän tekee matkaa kohti varmaa kuolemaa. Tällä kertaa ei kuljeta suorinta reittiä vaan temppelin kautta. Jeesus asetetaan tuomarin rooliin. Mikäli Hän kannattaisi kuolemantuomiota, Hän toimisi ristiriidassa julistuksensa kanssa. Vastustaessaan syyttäjien rangaistusvaatimusta Jeesus kumoaisi Mooseksen lain vaatimukset.

Jeesus kirjoittaa maahan tekstiä, jonka sisällöstä riittää arvailuja raamattuvisailuissa ja tietokilpailuissa. Tekstin sisällöllä ei ole välttämättä merkitystä. Eleenä kirjoittaminen viittaa Vanhan Testamentin kirjoituksiin, jotka viittaavat Jeesukseen sekä Jeremian kirjan mainintaan maan tomuun kirjoittamisesta.

Jeesus tuomarin roolissaan lausuu: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Tämä saa syyttäjät poistumaan paikalta hyvässä järjestyksessä yksi toisensa jälkeen. Tuomiolauselma jatkuu: ”En tuomitse minäkään”. Nainen saa armahduksen, syntinsä anteeksi. Jeesus ei kuitenkaan suhtaudu syntiin kevytmielisesti, mitä todistavat Jeesuksen sanat: ”Mene, äläkä enää tee syntiä.”

Aikansa syyttäjälaitos kuljetti syytetyn Jeesuksen eteen. Syyttäjät olivat ihmisinä Jumalan käytössä siinä prosessissa, jossa ihminen tuotiin Jeesuksen luo. Näin tapahtuu edelleen. Lähetyshiippakunnan messun saarna toteaa sekä syytetyn että syyttäjien joutuneen Jeesuksen edessä synnit ja syyllisyyden paljastavaan valoon. Näin käy edelleen, kun ihmisiä tuodaan Jeesuksen luo. On murheellista, että syyttäjät evankeliumitekstissä lähtevät Jeesuksen luota pois. Syytetty jää Jeesuksen luo saaden armon ja anteeksiannon. Syyttäjät lähtiessään pois hylkäävät ainoan todellisen avun synti- ja syyllisyysongelmaan.

Syytetyn roolista odottamattomalla tavalla vapautunut nainen näki myöhemmin auttajansa Jeesuksen matkalla kaupungin ulkopuolelle. Jeesus ristiään kantaen kulki kohti varmaa kuolemaa. Jeesus täydellisellä uhrillaan sovitti koko maailman synnit ja voitollisella ylösnousemuksellaan kukisti kuoleman. Tässä on syntiin ja syyllisyyteen ratkaisu.

tiistai 13. toukokuuta 2014

Lapin kauppakamarin EU-vaalipaneeli

Lapin kauppakamari

EU-vaalipaneeli 7.5.2014 - "Työ ja hyvinvointi - onko EU:lla väliä?"

keskustelijoina eurovaaliehdokkaat:

Liisa Jaakonsaari (sdp), Arto Ojala (kok), Hannu Takkula (kesk), Sampo Terho (ps)

Tilaisuuden avasi Perheyritysten liiton toimitusjohtaja Matti Vanhanen ja moderaattoreina toimivat Lappset Groupin hallituksen puheenjohtaja Johanna Ikäheimo sekä Lapin kauppakamarin toimitusjohtaja Timo Rautajoki.

Lapin yliopisto, Rovaniemi
 

Mikä on EU:ssa parasta? Tätä pohdittiin vaalipaneelin ensimmäisenä kysymyksenä. Talouselämän alueelta Liisa Jaakonsaari kertoi elinkeinoelämän alkaneen puolustaa EU:ta. Sisämarkkinat koetaan tärkeiksi. Norja maksaa valtavasti, puolitoistakertaisesti sisämarkkinoille pääsystään ja on EU:n päätöksenteossa kuunteluoppilaan roolissa. Hannu Takkulan mielestä parasta EU:ssa ovat vapaat sisämarkkinat, kaupan esteiden poisto. Arvot ovat EU:n ydin. Kilpailukyvyn haasteista kertoo se, että EU:n alueella asuu maailman väestöstä 7 %. Alueen osuus maailman bruttokansantuotteesta on 24 %. EU-alue maksaa maailman sosiaaliturvasta noin puolet.

Jaakonsaari totesi EU:n poikkeavan maailman muista integraatiopyrkimyksistä juuri arvomaailmallaan. EU:ssa tärkeintä ovat 60 rauhan vuotta sekä demokratiaan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen perustuva arvomaailma. Arto Ojalan mukaan parasta EU:ssa tärkeysjärjestyksessä ovat rauha, sidokset kolmansiin maihin ja eurovaluutta. Mitä tiiviimmin EU ja kolmannet maat sitoutuvat toisiinsa esimerkiksi taloudellisesti, sitä kalliimmaksi koituu rauhan rikkominen. Eurovaluutta suojaa inflaation ja devalvaation haitoilta.

Toisena kysymyksenä pohdittiin keinoja saada työttömyys laskuun. Sampo Terho totesi suurteollisuuden ja ilmastopolitiikan työllistävän. Hän kokee ongelmana, että EU on ulkoistanut työpaikkoja sinne, missä saa saastuttaa. Pienyrityksiin sijoittuu 99 % Euroopan työpaikoista. Tarvitaan yrittäjyyden arvostusta ja koulutusta sekä nuorisotyöttömyyden torjuntaa.

Arto Ojala näkee eräänä työllisyyttä edistävänä seikkana Jäämeren radan, jonka on oltava taloudellisesti kannattava. Hannu Takkula viittasi laajemminkin EU-pykälien järkevään implementointiin omien olosuhteiden mukaan, omanarvontuntoisesti. Sukupolvenvaihdokset yrityksissä ansaitsevat huomiota.

Työttömyys saadaan Liisa Jaakonsaaren mielestä laskuun Suomen osaamistason nostolla. EU käyttää 77 miljardia tutkimuksen rahoittamiseen. Tutkimusrahoituksen alueella Suomi on EU:lta nettosaaja. Lääketieteen työllistäviä mahdollisuuksia tarjoaa väestön ikääntyminen, EU-brändin hyödyntäminen ja Kiinan yksilapsipolitiikan merkitys maan taloudelle. EU:ssa tarvitaan määrätietoista pk-yrityspolitiikkaa. Itävalta on tällä alueella mallimaa.

Jaakonsaari jatkoi Takkulan aloittamaa keskustelua EU-lainsäädännön tehokkaasta implementoinnista viitaten uusliberalistien pyrkimyksiin toimia direktiivien purkajina. Toisaalta Suomi itse on kansallisella tasolla luonut byrokratioita.

Entisen pääministerin, toimitusjohtaja Matti Vanhasen alustuspuheessaan käsittelemään Suomen ja EU:n arktiseen politiikkaan palattiin uudelleen vaalipanelistien keskustelussa. Suomen ja EU:n arktisen politiikan suuntaviivoina Sampo Terho mainitsi asennemuutoksen tarpeen ja Suomen omien tavoitteiden puolustamisen. Tarvitaan yksi iso hanke. Hannu Takkulankin mielestä tarvitaan kansallisia prioriteetteja. Arto Ojala mainitsi globaalit intressit. Liisa Jaakonsaaren mukaan pohjoisen EU:n rintaman, johon kuuluvat Saksa, Ruotsi ja Suomi, tulee tiivistyä ja toimia määrätietoisemmin.

Hannu Takkula jatkoi keskustelua toteamalla, että EU:n menestys ratkaistaan maailmanmarkkinoilla. Kansallisia prioriteetteja puolustettaessa on valtion eikä EU:n vika, jos EU-rahoja käytetään väärin. Hallituksella on väliä: aluepolitiikan rahoja leikattiin Suomessa enemmän, Ruotsissa vähemmän. Arto Ojalan mielestä Suomen on assosioiduttava arktisuuteen EU:ssa. Luonnonvaroihin, energiakysymyksiin ja kuljetusasioihin liittyvät seikat tulee ratkaista ja EU 10-verkko on pyrittävä ulottamaan Utsjoen korkeudelle Suomessa.

maanantai 12. toukokuuta 2014

Toimitusjohtaja Matti Vanhasen puhe EU-vaalipaneelissa

Suomen entinen pääministeri, nykyinen Suomen perheyritysten liiton toimitusjohtaja Matti Vanhanen piti Lapin kauppakamarin 7.5.2014 Lapin yliopistolla pidetyssä elinkeinoalan järjestöjen EU-vaalipaneelissa alustuspuheen. Hän luetteli Suomen kaksi tämän hetken tärkeintä toimialuetta Euroopan parlamentissa. Ne ovat arktinen ulottuvuus ja energiapolitiikka.

EU:n arktinen ulottuvuus on Vanhasen mukaan globaali kysymys, jossa aktiivista EU:ta ja Suomea tarvitaan. Suomella lopullinen uskottavuuden kynnys on ylittämättä. Olemme osa arktisuutta. Läsnäolo ja liikenneyhteydet tarvitaan. Hankkeiden pääsy EU 10-verkostoon (Transeuropean Network) nopeuttaisi päätöksiä liikenne- ja energiaverkoston rakentamisesta arktisella alueella.

Jäämeren rata on Suomelle uskottavuuskysymys. Hanke on nostettava ensin suomalaiselle kartalle valtion selkeäksi tavoitteeksi. Tarvitaan laajaa keskustelua. On saavutettava korkea prioriteetti kansallisella tasolla. Tämän pohjustavan työn ja tahtotilan perustalta radan rakentaminen viedään kansalliselta kartalta EU-kartalle.

Euroopan parlamentin työ on osa EU:n ulkosuhteita ja sisäpolitiikkaa. Tämä heijastuu arktisiin hankkeisiin. Jäämeren radalla tavoitellaan energiaturvallisuutta. Käyttöä nesteytetyn kaasun kuljetuksiin tulee selvittää. EU:n rooli energiapolitiikassa on toimintavarmuuden turvaaminen. Toimitusjohtaja Vanhanen ei usko Venäjän laittavan kansainvälisten kriisienkään yhteydessä kaasuhanoja kiinni. Jos kerrankin se niin toimisi, olisivat seuraukset kauaskantoiset. On ehdottomasti voitava luottaa, että energiatoimitukset toimivat. EU:n tulee tavoitella energiaomavaraisuutta investoiden uusiutuvaan energiaan ja verkostojen laatuun.

perjantai 9. toukokuuta 2014

Dosentti Paavo Väyrysen Studia generalia -luento Euroopan yhdentymisestä


Studia generalia -luento Euroopan yhdentymisestä

 9.5.2014

dosentti, valtiotieteiden tohtori Paavo Väyrynen

Lapin yliopisto, Rovaniemi

Usein jää huomioimatta, että Euroopan yhdentymiskehitys käynnistyy ennen toista maailmansotaa, ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Monikansallisten monarkioiden hajottua muodostuu Pan-Eurooppa –liike edistämään uusien kansallisvaltioiden yhteistyötä. Uuden sodan syttymisen vaara pyrittiin estämään vahvistamalla Euroopassa poliittista ja taloudellista integraatiokehitystä. Samat tavoitteet asetettiin jälleen toisen maailmansodan jälkeen.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen integraatioon kuuluivat demokraattiset maantieteellisen Euroopan valtiot. Pan-Amerikka -liike oli esimerkkinä. Globaalisti tarkasteltuna Kansainliiton ajateltiin tuolloin johtavan maailman jakautumiseen suuralueisiin. Euroopassa yhdentymisen ulkopuolelle jäi aluksi kolme merkittävää maantieteelliset kriteerit täyttävää valtiota. Britannian laaja merentakainen pinta-ala piti valtion mielenkiinnon Euroopan ja eurooppalaisen integraation ulkopuolella. Venäjällä siirtyminen sosialistiseen järjestelmään merkitsi demokratian hylkäämstä. Turkissa tarvittiin uudistuksia ennen mukaantuloa Euroopan yhdentymisen tielle.

Pan-Eurooppa -liike toimi aktiivisesti Kansainliiton puitteissa edistäen Saksan ja Ranskan välisiä rauhanpyrkimyksiä. Samalla on korostettava ensimmäisen maailmansodan alkamisen monimutkaisuutta. Tapahtumasarja ei ollut pelkästään Saksan syy.

Toisen maailmansodan jälkeen perustettiin Euroopan hiili- ja teräsyhteisö, jossa alan teollisuus Ranskassa ja Saksassa otettiin yhtenäiseen valvontaan. EEC muodostui alusta pitäen tulliliitoksi. Sopimukset poliittisesta integraatiosta kaatuivat Ranskan parlamentissa. Taloudellisen ja poliittisen yhdentymisen tavoitteena toisen maailmansodan jälkeen oli Yhdysvaltojen mallin mukainen liittovaltio. Ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen integraatio on tässä suhteessa erilainen. Tavoite liittovaltion muodostamisesta puuttui.

EEC:n muodostivat aluksi kuusi jäsenvaltiota: Ranska, Saksa, Italia ja Benelux-maat. Eftaan kuuluivat ns. kuutoset, myöhemmin ns. ulkoseitsikko. EEC:n perustavoitteisiin kuului rauhan turvaaminen, sotien syttymisen estäminen. Pyrkimksenä oli samalla kilpailukyvyn edistäminen tulliliiton ja taloudellisen integraation avulla. USA:n yhtenäisillä sisämarkkinoilla oli havaittu yritysten laajaa kasvua. Tähän pyrittiin nyt Euroopassa. Saksa hyötyi EEC:stä erityisesti tavaroiden kaupan alueella. Ranskassa puolestaan integraatio hyödytti etenkin maataloutta. Muodostui pysyväksi jäänyt Euroopan integraation piirre. Edelleenkin Ranskassa reagoidaan poikkeuksellisen kiivaasti, kun EU:ssa pyritään puuttumaan Ranskan maatalouden kysymyksiin.

Ranska vastusti Britannian EEC-jäsenyyttä kauan, 70-luvun alkuun saakka. Presidentti De Gaullen poistuttua politiikasta EEC laajeni. Mukana oli nyt 9 jäsenvaltiota. Suomen kannalta merkittäväksi muodostui Euroopan vapaakauppaliitto EFTA. Suomen jäsenyys EFTA:ssa ei ollut mahdollinen. Neuvostoliitossa vallitsi suuri epäilys kaikkeen Suomen länsiliittoutumiseen, vaikka EFTA ei ollutkaan poliittinen liitto. Neuvostoliitto näki uhkana EFTA-jäsenyyden avaavan tien Suomen poliittiseen liittoutumiseen lännen kanssa. Suomi sai EFTA:n liitännäisjäsenyyden. EFTA-kokoukset ja Suomea koskeneet FINEFTA-kokoukset pidettiin erikseen. Käytännön tasolla Suomi pääsi mukaan kaikkeen vapaakauppaan.

Seuraavalla vuosikymmenellä, 80-luvulla, EEC:n jäseniä oli 12, uusina valtioina Portugali, Espanja ja Kreikka. EEC sitoi nämä entiset diktatuurit eurooppalaisiin arvoihin, yhteistyöhön, demokratiaan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. EFTA:n jäsenvaltioiden ei vielä 90-luvullakaan ajateltu liittyvän mukaan. Euroopan talousalueen ETA:n kautta ne pääsisivät sisämarkkinoille. Sveitsi ei tätä mahdollisuutta ole käyttänyt koskaan, mutta muut EFTA-valtiot hyödynsivät integraatiota ETA:n puitteissa. Dosentti, valtiotieteiden tohtori Paavo Väyrysen mielestä tämä järjestelmä oli erinomaisen onnistunut. Eurooppaan muodostuneilla sisämarkkinoilla vallitsi tavaroiden, palveluiden, työn ja pääoman vapaa liikkuvuus. Järjestelmä näytti ratkaisseen Suomen mukanaolon uudessa, Varsovan liiton hajoamisen jälkeisessä Euroopassa.

Ruotsin sosiaalidemokraattinen vähemmistöhallitus haki 90-luvun alussa EEC:n jäsenyyttä lisätäkseen talouselämän luottamusta. Pyrkimyksestä ei keskusteltu naapurimaiden, muiden Pohjoismaiden kanssa. Ruotsi ei toisaalta vielä sitoutunut liittymään Euroopan yhteisöön. Aluksi neuvoteltiin pelkästään ehdoista, käytiin jäsenyysneuvottelut. Suomelle tilanteesta muodostui hankala. Ruotsi liittyisi mahdollisesti EY:n jäseneksi ja Suomi jäisi ulkopuolelle. Suomikin aloitti EY-jäsenyysneuvottelut ja jäi seuraamaan Ruotsin ratkaisua. Pohjoismaat kävivät neuvottelunsa ja järjestivät kansanäänestykset Euroopan unioniin liittymisestä. Ruotsissa kansanäänestyksen lopputulos oli sitova.

Suomessa neuvoa-antavan kansanäänestyksen lisäksi eduskunta teki päätöksen EU:n liittymisestä. Tässä perustuslain tulkintaa venytettiin merkittävästi. Perustuslain säätämisjärjestys kierrettiin. Kiireellisenä ratkaisuun olisi muutoin tarvittu 5/6 enemmistö tai vaihtoehtona olisi ollut kahden peräkkäisen eduskunnan hyväksyntä. Suomessa siis turvauduttiin kansanäänestyksen ja eduskunnan päätöksen yhdistelmään.

Ulkopoliittista korttia käytettiin vuonna -94 Suomessa kansalaismielipiteen muuttamiseen. Lehdistössä asiantuntijoiden lausunnoin muodostettiin kuva EU:n ulkopuolelle jäävän Suomen turvattomuudesta. Hallitus yritti kiirehtiä EU-jäsenyysratkaisua. Käytiin jarrutuskeskustelu eduskunnassa. Ratkaisun tekeminen siirtyi Ruotsin kansanäänestyksen yli. Toisaalta Ruotsissa ei tiedetty, että Suomessa kysymys EU-jäsenyydestä on vielä auki. Tämä saattoi vaikuttaa Ruotsissa mielipiteeseen kansan täpärästi hyväksyessä EU-jäsenyyden.

Pohjoismaiden tekemät EU-ratkaisut tarkoittivat, ettei ETA toteutunut vaan muodostui mitättömäksi. Liittovaltion muodostuminen aiempien 12:n EU-valtion välillä kävi mahdottomaksi. Muodostui EU:n pysyvä rakenteellinen jännite, integraation syventymisen ja laajentumispyrkimysten ristiriita.

EU:n laajentumisessa Turkkiin on ollut EU:n perussopimukseen liittyviä esteitä. Turkilla on geopoliittinen erityisasema sekä taloudelle tärkeitä markkina-alueita naapureinaan kaikissa ilmansuunnissa. EU:n nykyiset ongelmat ovat vähentäneet Turkin liittymisintoa.

Ukrainan EU-jäsenyys merkitsisi selkeää rajanvetoa Venäjän ja muun Euroopan välillä. Ukrainan poliittiset jännitteet ovat luultavasti estämässä liittymisen.

EU:n sisäisen kehityksen vaihtoehtona on konfederaalinen valtioliittomalli, johtajanaan ministerineuvosto. Federalistinen liittovaltiomalli korostaa EU:n ylikansallista luonnetta, jota käyttävät sekä komissio että ministerineuvosto. EU:n hallintomalli noudattelee USA:n esimerkkiä. Komissio vastaa Yhdysvaltain hallitusta, Euroopan parlamentti eduskuntaa ja ministerineuvosto senaattia.

EU puuttuu yhä enemmän jäsenvaltioidensa asioihin. Ruotsi kannattaa konfederaatiota. Pääministerinä toiminut Göran Persson on ehdottanut jopa EU:n komission lakkauttamista. Suomessa veljespuolueen pääministerinä Paavo Lipponen piti päinvastoin vahvaa komissiota pienten maiden turvana. Suomen EU-politiikan malli poikkeaa siis merkittävästi Ruotsista.

Euroopan rahaliitto on poliittinen liittovaltiokehitystä edistävä hanke. Ajatuksena on kansallistunteiden heikkeneminen ja rahaliiton tueksi muodostettava talousliitto sekä lopulta liittovaltion perustaminen. Kaavailu EU:n valtiovarainministeristä soveltuu liittovaltiopyrkimyksiin.

Rahaliittoon kuului aluksi viisi valtiota: Ranska, Saksa ja Benelux-maat. Tämä muodosti Euroopan integraation polittisen syventymisen ja liittovaltioytimen. Siirryttiin laajaan euroalueeseen. Suomea ei voitu rahaliitosta torjua, koska valtio täytti EMU-kriteerit. Etelä-Eurooppa sai Suomesta - uuden EU-jäsenen euroon liittymisestä - perusteen vaatia poliittisin perustein pääsyä rahaliittoon. Tämä on eurojärjestelmän valuvika.

Suomi on kärsinyt eurosta, kun kurssivaihtelut euron suhteessa dollariin ovat olleet jyrkkiä. Devalvoituneen euron vuosina Suomessa talous ylikuumentui. Revalvoituneen euron vaihe jatkuu edelleen kurssin ollessa 15% arvokkaampi kuin liityttäessä. Ruotsille oma valuutta merkitsee talouden kilpailuetua. Ruotsi ei ole joutunut EU:n tukipakettien maksajaksi.

EU-alueen kriisin ratkaisun kannalta on tärkeää tiedostaa eurojärjestelmän valuvika. Euroalueeseen kuuluu liian erilaisia kansantalouksia. Institutionaalisen EU:n rakenteen uudistaminen mahdollistaa korjaavat toimet. Kannatettava suunnan tarkistus palauttaa poliittista valtaa jäsenvaltioille.