Sley tarvitsee uuden identiteetin

Tunnustuksellisella luterilaisuudella ei ole kansankirkossa toiminnan mahdollisuuksia ellei se jousta virka- eli naispappeuskysymyksessä. Viidesläinen eli uuspietistinen luterilaisuus on poikkeussäännöin näin tehnyt. Sleyn periksiantamattomuus virkakysymyksessä johtaa joko Lähetyshiippakunnan kaltaiseen rooliin tai Sleyn ja Lähetyshiippakunnan yhdistymiseen. Minä kannatan tosiasioiden tunnustamiseen perustuvaa Sleyn liittoutumista viidesläisten järjestöjen ja Rauhan Sanan kanssa. Uuden lähetysjärjestön perustaminen kannattaa, koska tunnustuksellisen luterilaisuuden ääni kaikuu hajanaisena järjestöjen runsaasta lukumäärästä johtuen. Sleyn lähetystyö ja Sanansaattaja-lehti on saneerattu kasvuun katastrofaalisen lamakauden jäljiltä - siis fuusiokuntoon.

Sleyn kiista Oulun seurakuntayhtymän kanssa virkakysymyksestä on johtanut evankelisen ja viidesläisen messuyhteisön puuttumiseen kaupungista. Tilanne on omiaan kertomaan kansankirkkomme tulevaisuudesta valtakunnallisemminkin. Nopeana väliaikaisratkaisuna toimintaympäristön muuttumiseen tarvitaan evankelisen herätysliikkeen omiin sääntöihin uudistuksia. Sleyn kannattaisi sallia joustaminen virkakysymyksessä, mikäli perinteisen kannan noudattaminen ei onnistu Sleystä riippumattomasta syystä, kuten Oulussa. Toinen poikkeussääntö koskisi messuyhteistyötä muiden järjestöjen kanssa. Tällöinkin joustaminen virkakysymyksessä olisi perusteltua. Sleyn identiteetiksi jäisi lähtökohta, että yksin perustamissaan messuyhteisöissä noudatetaan perinteistä virkakantaa. Nykytilanteessa tavallisen ihmisen näkökulmasta vain virkakysymys erottaa Sleyn viidesläisyydestä. Ehdottamani poikkeussäännöt turvaisivat messuyhteisöjen perustamisen sekä toiminnan kasvun ja jatkumisen muutosvaiheessa – uuden lähetysjärjestön ja tunnustuksellisen luterilaisuuden muotoutuessa.  

Ratkaisuehdotus: Sley vs. Oulun seurakuntayhtymä

Sleyn toiminta perustuu tunnustuksellisuuteen ja raamatullisuuteen. Tällä hetkellä Suomessa järjestön kasvu nojaa messuyhteisöihin, raamattuopetukseen ja nuorisotyöhön. Nämä piirteet yhdistävät evankeliset viidesläiseen uuspietistiseen herätysliikkeeseen eli Kansanlähetykseen, Kylväjään, Opkoon, Raamattuopistoon ja laajasti tulkittuna Kansan Raamattuseuraan. Virkakysymys eli naispappeusvakaumus erottaa Sleyn sekä perusluterilaisuudesta että viidesläisyydestä. Jälkimmäisessä lähtökohta on miesten pappeus, mutta poikkeussääntöjä noudatetaan käytännössä paljon.

Oulussa sekä evankelisilta että viidesläisiltä puuttuu erillinen messuyhteisö. Kynnyskysymys on Sleylle ehdotettu järjestely, jossa messun toinen pappi olisi kuka tahansa seurakunnan pastori. Uuspietistien erilliselle messuyhteisölle ei ilmeisesti kannattajakuntaa paikkakunnalla riitä. Minun ratkaisuehdotukseni on Sleyn ja viidesläisten sekä Rauhan Sanan messuyhteisö, johon seurakunta saa vapaasti määrätä toisen pastoreista. Uskon, että pastoreista liberaaleimmat - mikäli sellaisia yleensä on - välttelevät kyseistä työtehtävää parhaan kykynsä mukaan. On varmasti suuri kynnys tulla alttarille liberaalina konservatiivien eteen. Toisaalta liberaalinkin täytyy saada kokea olevansa tervetullut niin työntekijänä kuin seurakuntalaisenakin. Yhteistyö uuspietistien ja Rauhan Sanan kanssa tarjoaa Sleylle kunniallisen tavan ja rakenteen joustaa virka- eli naispappeuskysymyksessä.