Viestinnän tyyli on suuri osa sanomaa. Ruotsin vaaliviikolla tämän havaitsee verratessa suurinta gallupsuosiota nauttivien puolueejohtajien puhetta. Minä koen Löfvenin puhuvan ruotsia hieman Kristerssonia selkeämmin. Åkessonin puhetta pidän paljon epäselvempänä ja slangin kaltaisena. Ranskan presidentinvaaleissa Macronin ja Le Penin - konservatiivin ja äärioikeistolaisen - viestintä erottui samalla tavalla. Macron puhuu ranskaa erittäin selkeästi. Le Pen puhuu vaikeasti ymmärrettävää slangia. Åkessonin ja Le Penin puhetyyli sulkee kieltä opettelevat maahanmuuttajat ja ulkomaalaiset poliittisesta keskustelusta.
Monikulttuuristuvassa Suomessakin jokainen poliittinen mainos ja vaalipuhe on syytä esiluetuttaa suomea opettelevalla maahanmuuttajalla tai ulkomaalaisella. Puoluejohtajista Halla-ahon puhetyylin kuvittelen haastavimmaksi kieltä opettelevalle maahanmuutajalle tai ulkomaalaiselle. Perussuomalaisten johtaja asettuu eurooppalaiseen äärioikeistolaiseen vaikeaselkoisten kollegojensa muottiin. Minulta suomenkielisenäkin Halla-ahon puhe vaatii tarkkaa keskittymistä. Soinin puhetyyli päinvastoin tempaa ajatukset mukaansa. Toisaalta soinismien ongelma oli kansallistunteen lietsominen suomen kielen vivahteilla, jotka eivät helposti avaudu kieltä opetteleville muukalaisille. "Tuli iso jytky" -lauseen ongelma ei ollut puheen nopeus tai epäselvä artikulaatio. Sanakirjaan kuulumattoman sanan merkitys perustuu suomen kielen kirjoittamattomiin sääntöihin, hienovaraisiin sävyihin ja sointeihin, joiden ymmärtäminen vaatii suomen opiskelua vähintään vuosikymmenen.
Perussuomalaisten viestintä näyttää usein sisäpiiriläpän heitolta. Ulkopuolisuuden kokemus toistuu. Epäselvä poliittinen viestintä lisää eriarvoisuutta ja heikentää kansanvaltaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti