Jouluun on reilun tusinan verran viikkoja. Minä jo odotan jouluista radioperinnettä, jossa Iiro Rantala säveltää musiikiksi kuuntelijan toiveessa kertoman tunteen ja kokemuksen. Improvisaatiot esitetään suorassa radion ja netti-tv:n lähetyksessä. Ohjelman seuraaminen vakuuttaa, että ihmisen perustarpeisiin kuuluu musiikki, joka pukee säveliksi oman elämän nykyhetken tunteet ja kokemukset sekä asuin- ja työympäristön teollisessa kaupungissa.
Musiikin kuluttaja Liverpoolin teollisuuskaupungissa rentoutuu kuuntelemalla venäläistä romantiikan kauden musiikkia joutuen sävelten matkassa Siperiaan eli Uralin kansallismaisemiin. Musiikin ystävä Helsingin urbaanissa Jakomäessä vaihtaa vapaalle kuunnellen Jean-Baptiste Lullyn oopperaa joutuen mielen maisemassaan Ranskan hoveihin ja palatseihin, joissa päivittäinen henkilökohtainen hygienia kuitattiin suihkauksella parfyymia täiden möyriessä vapaasti peruukkin alla. Ihmisellä on oikeus musiikkiin, joka käsittelee hänen nykyhetkeään, todellista ympäristöään teollisessa kaupungissakin ja tulevaisuuden unelmia.
Kyynisen ihmisen tunnistaa kadulla heitetystä lauseesta, jonka mukaan millään ei ole mitään väliä. Elämän parhaat hetket sijoittuvat menneisyyteen. Me muusikot helposti kylvämme konserteissa kyynisyyttä esittämällä kaukana historiassa sävellettyjä klassisen musiikin takuuvarmoja mestariteoksia. Ärsytämme yleisöä ja ehkä tiedostamatta piinaamme itseämme vaikealla atonaalisella nykymusiikilla. Kyynisen viestimme mukaan musiikin mestariteokset on sävelletty kauan sitten. Maailmanhistorian loisteliain kausikin sijoittuu etäälle menneisyyteen – ei nykyhetkeen eikä tulevaisuuteen.
Kyynisyys johtaa masennukseen. Musiikin tarkoitus ja muusikon tehtävä olisi ilahduttaa konserteissa käyviä masentuneita, torjua välinpitämättömyyttä ja lisätä toiveikkuutta.
Raamattu kieltää kyynisen suhtautumiseen elämään. Exoduksella Jumala vihastui takaisin Egyptiin kaipailleeseen Israelin kansaan. “Älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö! Katso: minä luon uutta.” (Jes. 43:18-19) “Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29:11) “Jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen.” (Fil. 3:13-14)
Kirkkomusiikki muuttuu epäkristilliseksi, jos se kyynisillä sävyillään julistaa, että loisteliain maailmanhistorian kausi sijoittuu menneisyyteen. Tällöin nykyhetkellä ja tulevaisuudella ei olisi mitään väliä. Meidän Jumalamme hallinnassa ovat historia, nykyhetki ja tulevaisuus. Jeesukseen uskovalla parhaat bileet ovat edessä - taivaassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti