maanantai 28. kesäkuuta 2010

Juhannuspuhe

Kristillisten kesäjuhlien kausi alkoi minulla juhannuksena Keuruulla. Osallistuin toista kertaa helluntailaisten konferenssiin. Ensi vierailullani viime vuonna jäin ehdottomasti koukkuun tapahtuman ilmapiiriin ja tunnelmaan. Keuruun juhannuksesta taitaa minullekin tulla ainakin melko säännöllinen perinne.

Juhannuksena me kristityt muistamme Johannes Kastajaa, joka Raamatun välityksellä antaa väkevän esikuvan tien valmistamisesta ja sydänten raivaamisesta Kristukselle. Hän sai lopulta maksaa hengellään uskostaan ja kutsumuksestaan. Kun otamme Jumalalta vastaan kaiken hyvän, totta kai meidän on otettava myös paha. Tämä Jobin kirjan ajatus kuvaa sitä kristityn mallia, jonka Johannes Kastaja meille jätti.

Hengelliseltä sanomaltaan juhannus kutsuu meitä Kristuksen vastaanottamiseen, ja toisaalta uskon puolustamiseen. Jumalan lahjoittamaa uskoa tulee puolustaa silloin, kun maailma, synti ja omat valinnat hyökkäävät ja uhkaavat ihmistä hengellisesti ja henkisesti. Usko on ensimmäinen asia, jota tulee puolustaa. Oman sydämen ja Kristuksen välille ei saa kertyä esteitä, vaan tie on yhä uudelleen raivattava. Pelastustien tulee pysyä jatkuvasti ja taivasta myöten avoinna.

Juhannuksen sanoma kehottaa meitä puolustamaan myös yhteiskunnassamme kristillistä uskoa ja arvomaailmaa sekä pitämään ilosanomaa Jeesuksesta tarjolla. Raamatun opetuksen kesäinen rautaisannos kannattaa tällä juhannuksen jälkeisellä viikolla hakea vaikkapa Lahden Kansanlähetyspäiviltä. Tapahtumaa edeltää Ajankohtainen Jeesus -seminaari.

Ei kommentteja: