keskiviikko 13. elokuuta 2014
Uutisradio tasavaltaan!
Radion rooli nopeana tiedonvälittäjänä siirtyi selkeästi suorille nettilähetyksille sekä televisiolle kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien vaihtaessa puheenjohtajiaan kuluneena kesänä. Sanomalehtitalojen nettiuutiset ohittivat nopeudessa sähköisen viestinnän perinteisten toimijoiden radiokanavat. Yleisradion työnjaossa suorat television puoluekokouslähetykset ottivat radiolle kuuluvan nopean ja reaaliaikaisen tiedonvälittäjän roolin. Radiokanavilla uutisointi painottui normaaleihin uutislähetyksiin, tosin ylimääräisiä ja taustoittavia Ajantasa-lähetyksiä kuultiin Radio Suomessa. Mutta näiden toteutuksessa kiinnitti huomiota hitaalle tiedotusvälineelle eli televisiolle kuuluva ohjelman rooli.
Suomesta puuttuu tällä hetkellä aito uutisradio, sellainen Ranskan yleisradion Radio France Info -tyyppinen kanava, jossa on tarjolla uutiset 15 minuutin välein, nopeatempoiset ja tiiviit urheiluosuudet ja taustoittavaa ajankohtaista puheohjelmaa. Öisin kanavalla soi musiikki tunnin neljänneksen välein lähetettävien uutisten lomassa.
Yle Puhe on aito puheradio, mutta reagoi tuoreisiin uutisiin suhteellisen hitaasti. Uutislähetykset jopa väistävät ja jäävät pois monien urheilulähetysten aikana.
Radio Suomi on valtakunnan nopein radion uutiskanava, mutta toimii samaan aikaan hämmästyttävän paljon viihteen ehdoilla. Esimerkiksi mikään radiokanava ei välittänyt pääministeri Jyrki Kataisen huhtikuun julistusta, jossa kokoomuksen puheenjohtajakilpailu käynnistyi. Kanavajuontaja kehotti vain seuraamaan Yle Areenaa, mikä vaikkapa ei rekkakuskille ole ajaessa mahdollista. Radio Suomen taajuuksilla soi Lempimusiikkia-ohjelma, jonka esittäminen viikon kuluttua ei olisi heikentänyt ohjelman kiinnostavuutta.
Taustoittavaa ja laadukasta puhetta radiossa riittää, mutta tuore, nopea ja virtaviivaiselta kuulostava uutisradio puuttuu.
tiistai 15. heinäkuuta 2014
Lähetyshiippakunta - katolilaisia sävyjä ripauksella lestadiolaisuutta
Lähetyshiippakunta
ansaitsee luterilaiseen kirkkoon kuuluvien viidesläisten eli uuspietistien
kiitoksen. Järjestäytynyt, opillisesti ja toiminnaltaan huolellinen
irtautuminen valtiokirkon rakenteesta Luther-säätiöksi ja omaksi hiippakunnaksi
on rohkea teko. Kirkkomme opillinen ja toiminnallinen – taloudellinenkin –
hätätila on tullut näkyväksi, saanut julkisuutta ja noussut uudessa
merkityksessä osaksi yhteiskunnallista keskustelua. Lähetyshiippakunnan
perustaminen todistaa valtiokirkolle, että kirkkokansan raamattuvyöhyke
tosiasiallisesti kykenee irtautumaan ja toimimaan järjestäytyneesti haastaen
kirkon perinteisen organisaation opin ja toimintakulttuurin.
Messu saa Lähetyshiippakunnan toteuttamana huomattavan katolilaisia piirteitä. Raamatun valossa minun on vaikeaa antaa oikein toimitetulle messulle niin merkittävää opillista ja käytännöllistä merkitystä kuin tämä radikaalien akateemisten johtama ryhmittymä antaa. Perustelut ovat korkealentoisia. Käsiteanalysoinnin akateemisia taitoja tarvitaan runsaasti.
Raikasta ja ravitsevaa Raamatun opetusta on Lähetyshiippakunnassa tarjolla messujen saarnoissa. Päivän tekstit käsitellään monelta kannalta. Laki ja evankeliumi julistetaan armollisen selkeästi. Lähetyshiippakunta tarjoaa uskonelämän muodostumiseen, hoitamiseen ja kasvamiseen arvokkaita mahdollisuuksia – aarteita raamatun tutkimisesta. Pelkästään saarnojen takia tarvitsee jokaisen itseään kunnioittavan perusluterilaisen käydä tutustumassa Lähetyshiippakunnan messuun.
Lyhyiden mietiskelyn virikepuheiden paikka on toisaalla, ei Lähetyshiippakunnan messuissa. Ainut hiljaisen mietiskelyn hetki sijoittuu esirukouksen loppuvaiheeseen omille hiljaisille rukousaiheille varattuun osuuteen valtiokirkon kaavan mukaisesti. Vastausmusiikkina on yhdessä laulettu virren säkeistö, ja ehtoollisellakin musiikkina on pelkästään yhteislaulua.
Lähetyshiippakunnan kirkkomusiikki on linjaltaan vanhoillislestadiolainen. Muulle musiikille kuin yhdessä lauletuille virsille ei ole tilaa. Tämä rajaa messuista instrumentaalisen klassisen kirkkomusiikin sekä kristillisen pop-musiikin. Vanhoillislestadiolaisuuden sävyjä on siinäkin, ketkä pääsevät messuissa palvelemaan. ”Esittää” -verbi on Lähetyshiippakunnassa kielletty sana määriteltäessä kirkkomuusikon toimintaa. Esittävä taide ei ilmeisesti sovellu oikein toimitettuun messuun. Evankelisluterilaisen kirkon puolella toimivilla ei ole pääsyä kanttoriksi. Lähetyshiippakunnan suoraviivainen linjaus on, että samaan aikaan ei voi toimia molemmissa: luterilaisessa kirkossa ja Lähetyshiippakunnassa. Lestadiolaisuuteen viittaa koko ajatus, että seurakunta yhteisönä ja johtajien toimesta valvoo messun kanttorien yksityiselämää seuraten, ettei kirkkomuusikko toimi molemmissa tunnustuskunnissa.
Esirukous tarjoaisi mahdollisuuden kantaa kirkkomme hätätilanne seurakunnan yhteiseksi rukousaiheeksi. Käytännössä liturgi mainitsee rukousaiheina Lähetyshiippakunnan oman piispan, dekaanin ja oman paikallisseurakunnan työntekijät. Tämän jälkeen siunataan yleisellä ilmaisulla kaikki maassamme tapahtuva apostolinen julistus. Minkä takia ei suoraan rukoilla Suomen valtiokirkon tilanteen, piispojen, muiden johtajien ja kirkollisen hälytystilan puolesta? Pidän rukousta parhaana mahdollisuutena edistää keskusteluyhteyttä ja liennyttää kiistatilannetta valtiokirkon ja Lähetyshiippakunnan välillä.
Lähetyshiippakunnan toiminta onnistuessaan edistää viidesläisten herätysliikkeiden eli uuspietistien intressejä. Radikaali akateeminen toiminta voi jossakin tilanteessa jarruttaa liberalisoitumisen kehitystä kansankirkossa. Uuspietisteillä on mahdollisuus profiloitua sovinnollisempina liikkeinä ja säilyttää laajemmat toiminnan mahdollisuudet kirkossa. En pidä mahdottomana ajatusta salaisesta sopimuksesta Lähetyshiippakunnan sekä viidesläisten ja evankelisten ryhmittymien välillä. Kansanlähetyksen, Sleyn ja Raamattuopiston sekä Lähetyshiippakunnan kanssa on saatettu laatia Ryttylän, Ruoholahden tai Kauniaisten kabinettisopimus. Osa samoin ajattelevista akateemisista johtajista ja toimijoista on valittu uhrautumaan, irtautumaan Lähetyshiippakunnan ryhmittymänä kirkon perinteisestä rakenteesta, jarruttamaan kirkon liberalisoitumista, nostamaan uuspietistien intressit laajaan julkiseen keskusteluun sekä tekemään näkyväksi mahdollisuus, että kirkon aktiivisen raamattuvyöhykkeen irtautuminen kirkon rakenteesta on todellisesti ja käytännössä mahdollista.
Kansankirkon hätätila opillisesti, kulttuurillisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti on todellinen. Lähetyshiippakunnan oikea johtopäätös on turvata ravitsevan raamatun opetuksen järjestäminen saarnojen avulla mahdollisimman monella paikkakunnalla. Muutoin ryhmittymän kulttuurilliset toimintamallit sisältävät suunnan tarkistusta vaativia piirteitä. Kirkkomusiikin kehittämisessä mallikelpoisia järjestöjä ovat Kansanlähetys, Sley ja Raamattuopisto. Viisikielinen laulukirja tarjoaisi järjestöjen ja Lähetyshiippakunnan yhteistyölle tuoreen ja raikkaan perustan muun kirkkomusiikkiyhteistyön lisäksi.
Lähetyshiippakunnan messu tarjoaa ennen kaikkea lukuisia mahdollisuuksia ilmaista pyrkimyksiä kirkon hätätilan lievittämiseksi, erityisesti esirukouksen sanamuodoin. Samassa merkityksessä tärkeää on avata kanttoreille mahdollisuus palvella sekä Lähetyshiippakunnan että luterilaisen kirkon messuissa.
Messu saa Lähetyshiippakunnan toteuttamana huomattavan katolilaisia piirteitä. Raamatun valossa minun on vaikeaa antaa oikein toimitetulle messulle niin merkittävää opillista ja käytännöllistä merkitystä kuin tämä radikaalien akateemisten johtama ryhmittymä antaa. Perustelut ovat korkealentoisia. Käsiteanalysoinnin akateemisia taitoja tarvitaan runsaasti.
Raikasta ja ravitsevaa Raamatun opetusta on Lähetyshiippakunnassa tarjolla messujen saarnoissa. Päivän tekstit käsitellään monelta kannalta. Laki ja evankeliumi julistetaan armollisen selkeästi. Lähetyshiippakunta tarjoaa uskonelämän muodostumiseen, hoitamiseen ja kasvamiseen arvokkaita mahdollisuuksia – aarteita raamatun tutkimisesta. Pelkästään saarnojen takia tarvitsee jokaisen itseään kunnioittavan perusluterilaisen käydä tutustumassa Lähetyshiippakunnan messuun.
Lyhyiden mietiskelyn virikepuheiden paikka on toisaalla, ei Lähetyshiippakunnan messuissa. Ainut hiljaisen mietiskelyn hetki sijoittuu esirukouksen loppuvaiheeseen omille hiljaisille rukousaiheille varattuun osuuteen valtiokirkon kaavan mukaisesti. Vastausmusiikkina on yhdessä laulettu virren säkeistö, ja ehtoollisellakin musiikkina on pelkästään yhteislaulua.
Lähetyshiippakunnan kirkkomusiikki on linjaltaan vanhoillislestadiolainen. Muulle musiikille kuin yhdessä lauletuille virsille ei ole tilaa. Tämä rajaa messuista instrumentaalisen klassisen kirkkomusiikin sekä kristillisen pop-musiikin. Vanhoillislestadiolaisuuden sävyjä on siinäkin, ketkä pääsevät messuissa palvelemaan. ”Esittää” -verbi on Lähetyshiippakunnassa kielletty sana määriteltäessä kirkkomuusikon toimintaa. Esittävä taide ei ilmeisesti sovellu oikein toimitettuun messuun. Evankelisluterilaisen kirkon puolella toimivilla ei ole pääsyä kanttoriksi. Lähetyshiippakunnan suoraviivainen linjaus on, että samaan aikaan ei voi toimia molemmissa: luterilaisessa kirkossa ja Lähetyshiippakunnassa. Lestadiolaisuuteen viittaa koko ajatus, että seurakunta yhteisönä ja johtajien toimesta valvoo messun kanttorien yksityiselämää seuraten, ettei kirkkomuusikko toimi molemmissa tunnustuskunnissa.
Esirukous tarjoaisi mahdollisuuden kantaa kirkkomme hätätilanne seurakunnan yhteiseksi rukousaiheeksi. Käytännössä liturgi mainitsee rukousaiheina Lähetyshiippakunnan oman piispan, dekaanin ja oman paikallisseurakunnan työntekijät. Tämän jälkeen siunataan yleisellä ilmaisulla kaikki maassamme tapahtuva apostolinen julistus. Minkä takia ei suoraan rukoilla Suomen valtiokirkon tilanteen, piispojen, muiden johtajien ja kirkollisen hälytystilan puolesta? Pidän rukousta parhaana mahdollisuutena edistää keskusteluyhteyttä ja liennyttää kiistatilannetta valtiokirkon ja Lähetyshiippakunnan välillä.
Lähetyshiippakunnan toiminta onnistuessaan edistää viidesläisten herätysliikkeiden eli uuspietistien intressejä. Radikaali akateeminen toiminta voi jossakin tilanteessa jarruttaa liberalisoitumisen kehitystä kansankirkossa. Uuspietisteillä on mahdollisuus profiloitua sovinnollisempina liikkeinä ja säilyttää laajemmat toiminnan mahdollisuudet kirkossa. En pidä mahdottomana ajatusta salaisesta sopimuksesta Lähetyshiippakunnan sekä viidesläisten ja evankelisten ryhmittymien välillä. Kansanlähetyksen, Sleyn ja Raamattuopiston sekä Lähetyshiippakunnan kanssa on saatettu laatia Ryttylän, Ruoholahden tai Kauniaisten kabinettisopimus. Osa samoin ajattelevista akateemisista johtajista ja toimijoista on valittu uhrautumaan, irtautumaan Lähetyshiippakunnan ryhmittymänä kirkon perinteisestä rakenteesta, jarruttamaan kirkon liberalisoitumista, nostamaan uuspietistien intressit laajaan julkiseen keskusteluun sekä tekemään näkyväksi mahdollisuus, että kirkon aktiivisen raamattuvyöhykkeen irtautuminen kirkon rakenteesta on todellisesti ja käytännössä mahdollista.
Kansankirkon hätätila opillisesti, kulttuurillisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti on todellinen. Lähetyshiippakunnan oikea johtopäätös on turvata ravitsevan raamatun opetuksen järjestäminen saarnojen avulla mahdollisimman monella paikkakunnalla. Muutoin ryhmittymän kulttuurilliset toimintamallit sisältävät suunnan tarkistusta vaativia piirteitä. Kirkkomusiikin kehittämisessä mallikelpoisia järjestöjä ovat Kansanlähetys, Sley ja Raamattuopisto. Viisikielinen laulukirja tarjoaisi järjestöjen ja Lähetyshiippakunnan yhteistyölle tuoreen ja raikkaan perustan muun kirkkomusiikkiyhteistyön lisäksi.
Lähetyshiippakunnan messu tarjoaa ennen kaikkea lukuisia mahdollisuuksia ilmaista pyrkimyksiä kirkon hätätilan lievittämiseksi, erityisesti esirukouksen sanamuodoin. Samassa merkityksessä tärkeää on avata kanttoreille mahdollisuus palvella sekä Lähetyshiippakunnan että luterilaisen kirkon messuissa.
maanantai 14. heinäkuuta 2014
Kirkkokahvilla - syyllisyydestä ja armahtamisesta
Kirkkokahvilla tarkastellaan tänään Lahden Samuelin seurakunnan messussa 13.7.2014 pidettyä saarnaa. Seurakunta kuuluu Luther-säätiöön, nykyiseen Lähetyshiippakuntaan, ja Lahden adventtiseurakunnan tiloissa pidetyn sanajumalanpalveluksen evankeliumitekstinä oli Joh. 8: 2-11. Kävijämäärä oli noin 20, mikä kesän lomakaudella vastaa noin puolta normaalista. Musiikkina oli sähköuruilla säestettyjä virsiä.
Päivän uutisten kertoessa Suomen syyttäjälaitoksen säästöistä ja syyttäjien irtisanomistarpeista kertoo saarnateksti Jeesuksen joutumisesta tuomarin rooliin suhteessa syyttäjiin ja syytettyyn. Aviorikoksesta kiinnijäänyttä naista kuljetetaan kaupungin porttien ulkopuolelle. Hän tekee matkaa kohti varmaa kuolemaa. Tällä kertaa ei kuljeta suorinta reittiä vaan temppelin kautta. Jeesus asetetaan tuomarin rooliin. Mikäli Hän kannattaisi kuolemantuomiota, Hän toimisi ristiriidassa julistuksensa kanssa. Vastustaessaan syyttäjien rangaistusvaatimusta Jeesus kumoaisi Mooseksen lain vaatimukset.
Jeesus kirjoittaa maahan tekstiä, jonka sisällöstä riittää arvailuja raamattuvisailuissa ja tietokilpailuissa. Tekstin sisällöllä ei ole välttämättä merkitystä. Eleenä kirjoittaminen viittaa Vanhan Testamentin kirjoituksiin, jotka viittaavat Jeesukseen sekä Jeremian kirjan mainintaan maan tomuun kirjoittamisesta.
Jeesus tuomarin roolissaan lausuu: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Tämä saa syyttäjät poistumaan paikalta hyvässä järjestyksessä yksi toisensa jälkeen. Tuomiolauselma jatkuu: ”En tuomitse minäkään”. Nainen saa armahduksen, syntinsä anteeksi. Jeesus ei kuitenkaan suhtaudu syntiin kevytmielisesti, mitä todistavat Jeesuksen sanat: ”Mene, äläkä enää tee syntiä.”
Aikansa syyttäjälaitos kuljetti syytetyn Jeesuksen eteen. Syyttäjät olivat ihmisinä Jumalan käytössä siinä prosessissa, jossa ihminen tuotiin Jeesuksen luo. Näin tapahtuu edelleen. Lähetyshiippakunnan messun saarna toteaa sekä syytetyn että syyttäjien joutuneen Jeesuksen edessä synnit ja syyllisyyden paljastavaan valoon. Näin käy edelleen, kun ihmisiä tuodaan Jeesuksen luo. On murheellista, että syyttäjät evankeliumitekstissä lähtevät Jeesuksen luota pois. Syytetty jää Jeesuksen luo saaden armon ja anteeksiannon. Syyttäjät lähtiessään pois hylkäävät ainoan todellisen avun synti- ja syyllisyysongelmaan.
Syytetyn roolista odottamattomalla tavalla vapautunut nainen näki myöhemmin auttajansa Jeesuksen matkalla kaupungin ulkopuolelle. Jeesus ristiään kantaen kulki kohti varmaa kuolemaa. Jeesus täydellisellä uhrillaan sovitti koko maailman synnit ja voitollisella ylösnousemuksellaan kukisti kuoleman. Tässä on syntiin ja syyllisyyteen ratkaisu.
tiistai 13. toukokuuta 2014
Lapin kauppakamarin EU-vaalipaneeli
Lapin kauppakamari
EU-vaalipaneeli 7.5.2014 - "Työ ja hyvinvointi - onko EU:lla väliä?"
keskustelijoina eurovaaliehdokkaat:
Liisa Jaakonsaari (sdp), Arto Ojala (kok), Hannu Takkula (kesk), Sampo Terho (ps)
Tilaisuuden avasi Perheyritysten liiton toimitusjohtaja Matti Vanhanen ja moderaattoreina toimivat Lappset Groupin hallituksen puheenjohtaja Johanna Ikäheimo sekä Lapin kauppakamarin toimitusjohtaja Timo Rautajoki.
Lapin yliopisto, Rovaniemi
Mikä on EU:ssa parasta? Tätä pohdittiin vaalipaneelin ensimmäisenä kysymyksenä. Talouselämän alueelta Liisa Jaakonsaari kertoi elinkeinoelämän alkaneen puolustaa EU:ta. Sisämarkkinat koetaan tärkeiksi. Norja maksaa valtavasti, puolitoistakertaisesti sisämarkkinoille pääsystään ja on EU:n päätöksenteossa kuunteluoppilaan roolissa. Hannu Takkulan mielestä parasta EU:ssa ovat vapaat sisämarkkinat, kaupan esteiden poisto. Arvot ovat EU:n ydin. Kilpailukyvyn haasteista kertoo se, että EU:n alueella asuu maailman väestöstä 7 %. Alueen osuus maailman bruttokansantuotteesta on 24 %. EU-alue maksaa maailman sosiaaliturvasta noin puolet.
Jaakonsaari totesi EU:n poikkeavan maailman muista integraatiopyrkimyksistä juuri arvomaailmallaan. EU:ssa tärkeintä ovat 60 rauhan vuotta sekä demokratiaan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen perustuva arvomaailma. Arto Ojalan mukaan parasta EU:ssa tärkeysjärjestyksessä ovat rauha, sidokset kolmansiin maihin ja eurovaluutta. Mitä tiiviimmin EU ja kolmannet maat sitoutuvat toisiinsa esimerkiksi taloudellisesti, sitä kalliimmaksi koituu rauhan rikkominen. Eurovaluutta suojaa inflaation ja devalvaation haitoilta.
Toisena kysymyksenä pohdittiin keinoja saada työttömyys laskuun. Sampo Terho totesi suurteollisuuden ja ilmastopolitiikan työllistävän. Hän kokee ongelmana, että EU on ulkoistanut työpaikkoja sinne, missä saa saastuttaa. Pienyrityksiin sijoittuu 99 % Euroopan työpaikoista. Tarvitaan yrittäjyyden arvostusta ja koulutusta sekä nuorisotyöttömyyden torjuntaa.
Arto Ojala näkee eräänä työllisyyttä edistävänä seikkana Jäämeren radan, jonka on oltava taloudellisesti kannattava. Hannu Takkula viittasi laajemminkin EU-pykälien järkevään implementointiin omien olosuhteiden mukaan, omanarvontuntoisesti. Sukupolvenvaihdokset yrityksissä ansaitsevat huomiota.
Työttömyys saadaan Liisa Jaakonsaaren mielestä laskuun Suomen osaamistason nostolla. EU käyttää 77 miljardia tutkimuksen rahoittamiseen. Tutkimusrahoituksen alueella Suomi on EU:lta nettosaaja. Lääketieteen työllistäviä mahdollisuuksia tarjoaa väestön ikääntyminen, EU-brändin hyödyntäminen ja Kiinan yksilapsipolitiikan merkitys maan taloudelle. EU:ssa tarvitaan määrätietoista pk-yrityspolitiikkaa. Itävalta on tällä alueella mallimaa.
Jaakonsaari jatkoi Takkulan aloittamaa keskustelua EU-lainsäädännön tehokkaasta implementoinnista viitaten uusliberalistien pyrkimyksiin toimia direktiivien purkajina. Toisaalta Suomi itse on kansallisella tasolla luonut byrokratioita.
Entisen pääministerin, toimitusjohtaja Matti Vanhasen alustuspuheessaan käsittelemään Suomen ja EU:n arktiseen politiikkaan palattiin uudelleen vaalipanelistien keskustelussa. Suomen ja EU:n arktisen politiikan suuntaviivoina Sampo Terho mainitsi asennemuutoksen tarpeen ja Suomen omien tavoitteiden puolustamisen. Tarvitaan yksi iso hanke. Hannu Takkulankin mielestä tarvitaan kansallisia prioriteetteja. Arto Ojala mainitsi globaalit intressit. Liisa Jaakonsaaren mukaan pohjoisen EU:n rintaman, johon kuuluvat Saksa, Ruotsi ja Suomi, tulee tiivistyä ja toimia määrätietoisemmin.
Hannu Takkula jatkoi keskustelua toteamalla, että EU:n menestys ratkaistaan maailmanmarkkinoilla. Kansallisia prioriteetteja puolustettaessa on valtion eikä EU:n vika, jos EU-rahoja käytetään väärin. Hallituksella on väliä: aluepolitiikan rahoja leikattiin Suomessa enemmän, Ruotsissa vähemmän. Arto Ojalan mielestä Suomen on assosioiduttava arktisuuteen EU:ssa. Luonnonvaroihin, energiakysymyksiin ja kuljetusasioihin liittyvät seikat tulee ratkaista ja EU 10-verkko on pyrittävä ulottamaan Utsjoen korkeudelle Suomessa.
EU-vaalipaneeli 7.5.2014 - "Työ ja hyvinvointi - onko EU:lla väliä?"
keskustelijoina eurovaaliehdokkaat:
Liisa Jaakonsaari (sdp), Arto Ojala (kok), Hannu Takkula (kesk), Sampo Terho (ps)
Tilaisuuden avasi Perheyritysten liiton toimitusjohtaja Matti Vanhanen ja moderaattoreina toimivat Lappset Groupin hallituksen puheenjohtaja Johanna Ikäheimo sekä Lapin kauppakamarin toimitusjohtaja Timo Rautajoki.
Lapin yliopisto, Rovaniemi
Mikä on EU:ssa parasta? Tätä pohdittiin vaalipaneelin ensimmäisenä kysymyksenä. Talouselämän alueelta Liisa Jaakonsaari kertoi elinkeinoelämän alkaneen puolustaa EU:ta. Sisämarkkinat koetaan tärkeiksi. Norja maksaa valtavasti, puolitoistakertaisesti sisämarkkinoille pääsystään ja on EU:n päätöksenteossa kuunteluoppilaan roolissa. Hannu Takkulan mielestä parasta EU:ssa ovat vapaat sisämarkkinat, kaupan esteiden poisto. Arvot ovat EU:n ydin. Kilpailukyvyn haasteista kertoo se, että EU:n alueella asuu maailman väestöstä 7 %. Alueen osuus maailman bruttokansantuotteesta on 24 %. EU-alue maksaa maailman sosiaaliturvasta noin puolet.
Jaakonsaari totesi EU:n poikkeavan maailman muista integraatiopyrkimyksistä juuri arvomaailmallaan. EU:ssa tärkeintä ovat 60 rauhan vuotta sekä demokratiaan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen perustuva arvomaailma. Arto Ojalan mukaan parasta EU:ssa tärkeysjärjestyksessä ovat rauha, sidokset kolmansiin maihin ja eurovaluutta. Mitä tiiviimmin EU ja kolmannet maat sitoutuvat toisiinsa esimerkiksi taloudellisesti, sitä kalliimmaksi koituu rauhan rikkominen. Eurovaluutta suojaa inflaation ja devalvaation haitoilta.
Toisena kysymyksenä pohdittiin keinoja saada työttömyys laskuun. Sampo Terho totesi suurteollisuuden ja ilmastopolitiikan työllistävän. Hän kokee ongelmana, että EU on ulkoistanut työpaikkoja sinne, missä saa saastuttaa. Pienyrityksiin sijoittuu 99 % Euroopan työpaikoista. Tarvitaan yrittäjyyden arvostusta ja koulutusta sekä nuorisotyöttömyyden torjuntaa.
Arto Ojala näkee eräänä työllisyyttä edistävänä seikkana Jäämeren radan, jonka on oltava taloudellisesti kannattava. Hannu Takkula viittasi laajemminkin EU-pykälien järkevään implementointiin omien olosuhteiden mukaan, omanarvontuntoisesti. Sukupolvenvaihdokset yrityksissä ansaitsevat huomiota.
Työttömyys saadaan Liisa Jaakonsaaren mielestä laskuun Suomen osaamistason nostolla. EU käyttää 77 miljardia tutkimuksen rahoittamiseen. Tutkimusrahoituksen alueella Suomi on EU:lta nettosaaja. Lääketieteen työllistäviä mahdollisuuksia tarjoaa väestön ikääntyminen, EU-brändin hyödyntäminen ja Kiinan yksilapsipolitiikan merkitys maan taloudelle. EU:ssa tarvitaan määrätietoista pk-yrityspolitiikkaa. Itävalta on tällä alueella mallimaa.
Jaakonsaari jatkoi Takkulan aloittamaa keskustelua EU-lainsäädännön tehokkaasta implementoinnista viitaten uusliberalistien pyrkimyksiin toimia direktiivien purkajina. Toisaalta Suomi itse on kansallisella tasolla luonut byrokratioita.
Entisen pääministerin, toimitusjohtaja Matti Vanhasen alustuspuheessaan käsittelemään Suomen ja EU:n arktiseen politiikkaan palattiin uudelleen vaalipanelistien keskustelussa. Suomen ja EU:n arktisen politiikan suuntaviivoina Sampo Terho mainitsi asennemuutoksen tarpeen ja Suomen omien tavoitteiden puolustamisen. Tarvitaan yksi iso hanke. Hannu Takkulankin mielestä tarvitaan kansallisia prioriteetteja. Arto Ojala mainitsi globaalit intressit. Liisa Jaakonsaaren mukaan pohjoisen EU:n rintaman, johon kuuluvat Saksa, Ruotsi ja Suomi, tulee tiivistyä ja toimia määrätietoisemmin.
Hannu Takkula jatkoi keskustelua toteamalla, että EU:n menestys ratkaistaan maailmanmarkkinoilla. Kansallisia prioriteetteja puolustettaessa on valtion eikä EU:n vika, jos EU-rahoja käytetään väärin. Hallituksella on väliä: aluepolitiikan rahoja leikattiin Suomessa enemmän, Ruotsissa vähemmän. Arto Ojalan mielestä Suomen on assosioiduttava arktisuuteen EU:ssa. Luonnonvaroihin, energiakysymyksiin ja kuljetusasioihin liittyvät seikat tulee ratkaista ja EU 10-verkko on pyrittävä ulottamaan Utsjoen korkeudelle Suomessa.
maanantai 12. toukokuuta 2014
Toimitusjohtaja Matti Vanhasen puhe EU-vaalipaneelissa
Suomen entinen
pääministeri, nykyinen Suomen perheyritysten liiton toimitusjohtaja Matti
Vanhanen piti Lapin kauppakamarin 7.5.2014 Lapin yliopistolla pidetyssä
elinkeinoalan järjestöjen EU-vaalipaneelissa alustuspuheen. Hän luetteli Suomen
kaksi tämän hetken tärkeintä toimialuetta Euroopan parlamentissa. Ne ovat
arktinen ulottuvuus ja energiapolitiikka.
EU:n arktinen ulottuvuus on Vanhasen mukaan globaali kysymys, jossa aktiivista EU:ta ja Suomea tarvitaan. Suomella lopullinen uskottavuuden kynnys on ylittämättä. Olemme osa arktisuutta. Läsnäolo ja liikenneyhteydet tarvitaan. Hankkeiden pääsy EU 10-verkostoon (Transeuropean Network) nopeuttaisi päätöksiä liikenne- ja energiaverkoston rakentamisesta arktisella alueella.
Jäämeren rata on Suomelle uskottavuuskysymys. Hanke on nostettava ensin suomalaiselle kartalle valtion selkeäksi tavoitteeksi. Tarvitaan laajaa keskustelua. On saavutettava korkea prioriteetti kansallisella tasolla. Tämän pohjustavan työn ja tahtotilan perustalta radan rakentaminen viedään kansalliselta kartalta EU-kartalle.
Euroopan parlamentin työ on osa EU:n ulkosuhteita ja sisäpolitiikkaa. Tämä heijastuu arktisiin hankkeisiin. Jäämeren radalla tavoitellaan energiaturvallisuutta. Käyttöä nesteytetyn kaasun kuljetuksiin tulee selvittää. EU:n rooli energiapolitiikassa on toimintavarmuuden turvaaminen. Toimitusjohtaja Vanhanen ei usko Venäjän laittavan kansainvälisten kriisienkään yhteydessä kaasuhanoja kiinni. Jos kerrankin se niin toimisi, olisivat seuraukset kauaskantoiset. On ehdottomasti voitava luottaa, että energiatoimitukset toimivat. EU:n tulee tavoitella energiaomavaraisuutta investoiden uusiutuvaan energiaan ja verkostojen laatuun.
EU:n arktinen ulottuvuus on Vanhasen mukaan globaali kysymys, jossa aktiivista EU:ta ja Suomea tarvitaan. Suomella lopullinen uskottavuuden kynnys on ylittämättä. Olemme osa arktisuutta. Läsnäolo ja liikenneyhteydet tarvitaan. Hankkeiden pääsy EU 10-verkostoon (Transeuropean Network) nopeuttaisi päätöksiä liikenne- ja energiaverkoston rakentamisesta arktisella alueella.
Jäämeren rata on Suomelle uskottavuuskysymys. Hanke on nostettava ensin suomalaiselle kartalle valtion selkeäksi tavoitteeksi. Tarvitaan laajaa keskustelua. On saavutettava korkea prioriteetti kansallisella tasolla. Tämän pohjustavan työn ja tahtotilan perustalta radan rakentaminen viedään kansalliselta kartalta EU-kartalle.
Euroopan parlamentin työ on osa EU:n ulkosuhteita ja sisäpolitiikkaa. Tämä heijastuu arktisiin hankkeisiin. Jäämeren radalla tavoitellaan energiaturvallisuutta. Käyttöä nesteytetyn kaasun kuljetuksiin tulee selvittää. EU:n rooli energiapolitiikassa on toimintavarmuuden turvaaminen. Toimitusjohtaja Vanhanen ei usko Venäjän laittavan kansainvälisten kriisienkään yhteydessä kaasuhanoja kiinni. Jos kerrankin se niin toimisi, olisivat seuraukset kauaskantoiset. On ehdottomasti voitava luottaa, että energiatoimitukset toimivat. EU:n tulee tavoitella energiaomavaraisuutta investoiden uusiutuvaan energiaan ja verkostojen laatuun.
perjantai 9. toukokuuta 2014
Dosentti Paavo Väyrysen Studia generalia -luento Euroopan yhdentymisestä
Studia
generalia -luento Euroopan yhdentymisestä
9.5.2014
dosentti,
valtiotieteiden tohtori Paavo Väyrynen
Lapin
yliopisto, Rovaniemi
Usein jää huomioimatta, että Euroopan
yhdentymiskehitys käynnistyy ennen toista maailmansotaa, ensimmäisen
maailmansodan jälkeen. Monikansallisten monarkioiden hajottua muodostuu
Pan-Eurooppa –liike edistämään uusien kansallisvaltioiden yhteistyötä. Uuden sodan
syttymisen vaara pyrittiin estämään vahvistamalla Euroopassa poliittista ja
taloudellista integraatiokehitystä. Samat tavoitteet asetettiin jälleen toisen
maailmansodan jälkeen.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen integraatioon kuuluivat demokraattiset maantieteellisen Euroopan valtiot. Pan-Amerikka -liike oli esimerkkinä. Globaalisti tarkasteltuna Kansainliiton ajateltiin tuolloin johtavan maailman jakautumiseen suuralueisiin. Euroopassa yhdentymisen ulkopuolelle jäi aluksi kolme merkittävää maantieteelliset kriteerit täyttävää valtiota. Britannian laaja merentakainen pinta-ala piti valtion mielenkiinnon Euroopan ja eurooppalaisen integraation ulkopuolella. Venäjällä siirtyminen sosialistiseen järjestelmään merkitsi demokratian hylkäämstä. Turkissa tarvittiin uudistuksia ennen mukaantuloa Euroopan yhdentymisen tielle.
Pan-Eurooppa -liike toimi aktiivisesti Kansainliiton puitteissa edistäen Saksan ja Ranskan välisiä rauhanpyrkimyksiä. Samalla on korostettava ensimmäisen maailmansodan alkamisen monimutkaisuutta. Tapahtumasarja ei ollut pelkästään Saksan syy.
Toisen maailmansodan jälkeen perustettiin Euroopan hiili- ja teräsyhteisö, jossa alan teollisuus Ranskassa ja Saksassa otettiin yhtenäiseen valvontaan. EEC muodostui alusta pitäen tulliliitoksi. Sopimukset poliittisesta integraatiosta kaatuivat Ranskan parlamentissa. Taloudellisen ja poliittisen yhdentymisen tavoitteena toisen maailmansodan jälkeen oli Yhdysvaltojen mallin mukainen liittovaltio. Ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen integraatio on tässä suhteessa erilainen. Tavoite liittovaltion muodostamisesta puuttui.
EEC:n muodostivat aluksi kuusi jäsenvaltiota: Ranska, Saksa, Italia ja Benelux-maat. Eftaan kuuluivat ns. kuutoset, myöhemmin ns. ulkoseitsikko. EEC:n perustavoitteisiin kuului rauhan turvaaminen, sotien syttymisen estäminen. Pyrkimksenä oli samalla kilpailukyvyn edistäminen tulliliiton ja taloudellisen integraation avulla. USA:n yhtenäisillä sisämarkkinoilla oli havaittu yritysten laajaa kasvua. Tähän pyrittiin nyt Euroopassa. Saksa hyötyi EEC:stä erityisesti tavaroiden kaupan alueella. Ranskassa puolestaan integraatio hyödytti etenkin maataloutta. Muodostui pysyväksi jäänyt Euroopan integraation piirre. Edelleenkin Ranskassa reagoidaan poikkeuksellisen kiivaasti, kun EU:ssa pyritään puuttumaan Ranskan maatalouden kysymyksiin.
Ranska vastusti Britannian EEC-jäsenyyttä kauan, 70-luvun alkuun saakka. Presidentti De Gaullen poistuttua politiikasta EEC laajeni. Mukana oli nyt 9 jäsenvaltiota. Suomen kannalta merkittäväksi muodostui Euroopan vapaakauppaliitto EFTA. Suomen jäsenyys EFTA:ssa ei ollut mahdollinen. Neuvostoliitossa vallitsi suuri epäilys kaikkeen Suomen länsiliittoutumiseen, vaikka EFTA ei ollutkaan poliittinen liitto. Neuvostoliitto näki uhkana EFTA-jäsenyyden avaavan tien Suomen poliittiseen liittoutumiseen lännen kanssa. Suomi sai EFTA:n liitännäisjäsenyyden. EFTA-kokoukset ja Suomea koskeneet FINEFTA-kokoukset pidettiin erikseen. Käytännön tasolla Suomi pääsi mukaan kaikkeen vapaakauppaan.
Seuraavalla vuosikymmenellä, 80-luvulla, EEC:n jäseniä oli 12, uusina valtioina Portugali, Espanja ja Kreikka. EEC sitoi nämä entiset diktatuurit eurooppalaisiin arvoihin, yhteistyöhön, demokratiaan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. EFTA:n jäsenvaltioiden ei vielä 90-luvullakaan ajateltu liittyvän mukaan. Euroopan talousalueen ETA:n kautta ne pääsisivät sisämarkkinoille. Sveitsi ei tätä mahdollisuutta ole käyttänyt koskaan, mutta muut EFTA-valtiot hyödynsivät integraatiota ETA:n puitteissa. Dosentti, valtiotieteiden tohtori Paavo Väyrysen mielestä tämä järjestelmä oli erinomaisen onnistunut. Eurooppaan muodostuneilla sisämarkkinoilla vallitsi tavaroiden, palveluiden, työn ja pääoman vapaa liikkuvuus. Järjestelmä näytti ratkaisseen Suomen mukanaolon uudessa, Varsovan liiton hajoamisen jälkeisessä Euroopassa.
Ruotsin sosiaalidemokraattinen vähemmistöhallitus haki 90-luvun alussa EEC:n jäsenyyttä lisätäkseen talouselämän luottamusta. Pyrkimyksestä ei keskusteltu naapurimaiden, muiden Pohjoismaiden kanssa. Ruotsi ei toisaalta vielä sitoutunut liittymään Euroopan yhteisöön. Aluksi neuvoteltiin pelkästään ehdoista, käytiin jäsenyysneuvottelut. Suomelle tilanteesta muodostui hankala. Ruotsi liittyisi mahdollisesti EY:n jäseneksi ja Suomi jäisi ulkopuolelle. Suomikin aloitti EY-jäsenyysneuvottelut ja jäi seuraamaan Ruotsin ratkaisua. Pohjoismaat kävivät neuvottelunsa ja järjestivät kansanäänestykset Euroopan unioniin liittymisestä. Ruotsissa kansanäänestyksen lopputulos oli sitova.
Suomessa neuvoa-antavan kansanäänestyksen lisäksi eduskunta teki päätöksen EU:n liittymisestä. Tässä perustuslain tulkintaa venytettiin merkittävästi. Perustuslain säätämisjärjestys kierrettiin. Kiireellisenä ratkaisuun olisi muutoin tarvittu 5/6 enemmistö tai vaihtoehtona olisi ollut kahden peräkkäisen eduskunnan hyväksyntä. Suomessa siis turvauduttiin kansanäänestyksen ja eduskunnan päätöksen yhdistelmään.
Ulkopoliittista korttia käytettiin vuonna -94 Suomessa kansalaismielipiteen muuttamiseen. Lehdistössä asiantuntijoiden lausunnoin muodostettiin kuva EU:n ulkopuolelle jäävän Suomen turvattomuudesta. Hallitus yritti kiirehtiä EU-jäsenyysratkaisua. Käytiin jarrutuskeskustelu eduskunnassa. Ratkaisun tekeminen siirtyi Ruotsin kansanäänestyksen yli. Toisaalta Ruotsissa ei tiedetty, että Suomessa kysymys EU-jäsenyydestä on vielä auki. Tämä saattoi vaikuttaa Ruotsissa mielipiteeseen kansan täpärästi hyväksyessä EU-jäsenyyden.
Pohjoismaiden tekemät EU-ratkaisut tarkoittivat, ettei ETA toteutunut vaan muodostui mitättömäksi. Liittovaltion muodostuminen aiempien 12:n EU-valtion välillä kävi mahdottomaksi. Muodostui EU:n pysyvä rakenteellinen jännite, integraation syventymisen ja laajentumispyrkimysten ristiriita.
EU:n laajentumisessa Turkkiin on ollut EU:n perussopimukseen liittyviä esteitä. Turkilla on geopoliittinen erityisasema sekä taloudelle tärkeitä markkina-alueita naapureinaan kaikissa ilmansuunnissa. EU:n nykyiset ongelmat ovat vähentäneet Turkin liittymisintoa.
Ukrainan EU-jäsenyys merkitsisi selkeää rajanvetoa Venäjän ja muun Euroopan välillä. Ukrainan poliittiset jännitteet ovat luultavasti estämässä liittymisen.
EU:n sisäisen kehityksen vaihtoehtona on konfederaalinen valtioliittomalli, johtajanaan ministerineuvosto. Federalistinen liittovaltiomalli korostaa EU:n ylikansallista luonnetta, jota käyttävät sekä komissio että ministerineuvosto. EU:n hallintomalli noudattelee USA:n esimerkkiä. Komissio vastaa Yhdysvaltain hallitusta, Euroopan parlamentti eduskuntaa ja ministerineuvosto senaattia.
EU puuttuu yhä enemmän jäsenvaltioidensa asioihin. Ruotsi kannattaa konfederaatiota. Pääministerinä toiminut Göran Persson on ehdottanut jopa EU:n komission lakkauttamista. Suomessa veljespuolueen pääministerinä Paavo Lipponen piti päinvastoin vahvaa komissiota pienten maiden turvana. Suomen EU-politiikan malli poikkeaa siis merkittävästi Ruotsista.
Euroopan rahaliitto on poliittinen liittovaltiokehitystä edistävä hanke. Ajatuksena on kansallistunteiden heikkeneminen ja rahaliiton tueksi muodostettava talousliitto sekä lopulta liittovaltion perustaminen. Kaavailu EU:n valtiovarainministeristä soveltuu liittovaltiopyrkimyksiin.
Rahaliittoon kuului aluksi viisi valtiota: Ranska, Saksa ja Benelux-maat. Tämä muodosti Euroopan integraation polittisen syventymisen ja liittovaltioytimen. Siirryttiin laajaan euroalueeseen. Suomea ei voitu rahaliitosta torjua, koska valtio täytti EMU-kriteerit. Etelä-Eurooppa sai Suomesta - uuden EU-jäsenen euroon liittymisestä - perusteen vaatia poliittisin perustein pääsyä rahaliittoon. Tämä on eurojärjestelmän valuvika.
Suomi on kärsinyt eurosta, kun kurssivaihtelut euron suhteessa dollariin ovat olleet jyrkkiä. Devalvoituneen euron vuosina Suomessa talous ylikuumentui. Revalvoituneen euron vaihe jatkuu edelleen kurssin ollessa 15% arvokkaampi kuin liityttäessä. Ruotsille oma valuutta merkitsee talouden kilpailuetua. Ruotsi ei ole joutunut EU:n tukipakettien maksajaksi.
EU-alueen kriisin ratkaisun kannalta on tärkeää tiedostaa eurojärjestelmän valuvika. Euroalueeseen kuuluu liian erilaisia kansantalouksia. Institutionaalisen EU:n rakenteen uudistaminen mahdollistaa korjaavat toimet. Kannatettava suunnan tarkistus palauttaa poliittista valtaa jäsenvaltioille.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen integraatioon kuuluivat demokraattiset maantieteellisen Euroopan valtiot. Pan-Amerikka -liike oli esimerkkinä. Globaalisti tarkasteltuna Kansainliiton ajateltiin tuolloin johtavan maailman jakautumiseen suuralueisiin. Euroopassa yhdentymisen ulkopuolelle jäi aluksi kolme merkittävää maantieteelliset kriteerit täyttävää valtiota. Britannian laaja merentakainen pinta-ala piti valtion mielenkiinnon Euroopan ja eurooppalaisen integraation ulkopuolella. Venäjällä siirtyminen sosialistiseen järjestelmään merkitsi demokratian hylkäämstä. Turkissa tarvittiin uudistuksia ennen mukaantuloa Euroopan yhdentymisen tielle.
Pan-Eurooppa -liike toimi aktiivisesti Kansainliiton puitteissa edistäen Saksan ja Ranskan välisiä rauhanpyrkimyksiä. Samalla on korostettava ensimmäisen maailmansodan alkamisen monimutkaisuutta. Tapahtumasarja ei ollut pelkästään Saksan syy.
Toisen maailmansodan jälkeen perustettiin Euroopan hiili- ja teräsyhteisö, jossa alan teollisuus Ranskassa ja Saksassa otettiin yhtenäiseen valvontaan. EEC muodostui alusta pitäen tulliliitoksi. Sopimukset poliittisesta integraatiosta kaatuivat Ranskan parlamentissa. Taloudellisen ja poliittisen yhdentymisen tavoitteena toisen maailmansodan jälkeen oli Yhdysvaltojen mallin mukainen liittovaltio. Ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen integraatio on tässä suhteessa erilainen. Tavoite liittovaltion muodostamisesta puuttui.
EEC:n muodostivat aluksi kuusi jäsenvaltiota: Ranska, Saksa, Italia ja Benelux-maat. Eftaan kuuluivat ns. kuutoset, myöhemmin ns. ulkoseitsikko. EEC:n perustavoitteisiin kuului rauhan turvaaminen, sotien syttymisen estäminen. Pyrkimksenä oli samalla kilpailukyvyn edistäminen tulliliiton ja taloudellisen integraation avulla. USA:n yhtenäisillä sisämarkkinoilla oli havaittu yritysten laajaa kasvua. Tähän pyrittiin nyt Euroopassa. Saksa hyötyi EEC:stä erityisesti tavaroiden kaupan alueella. Ranskassa puolestaan integraatio hyödytti etenkin maataloutta. Muodostui pysyväksi jäänyt Euroopan integraation piirre. Edelleenkin Ranskassa reagoidaan poikkeuksellisen kiivaasti, kun EU:ssa pyritään puuttumaan Ranskan maatalouden kysymyksiin.
Ranska vastusti Britannian EEC-jäsenyyttä kauan, 70-luvun alkuun saakka. Presidentti De Gaullen poistuttua politiikasta EEC laajeni. Mukana oli nyt 9 jäsenvaltiota. Suomen kannalta merkittäväksi muodostui Euroopan vapaakauppaliitto EFTA. Suomen jäsenyys EFTA:ssa ei ollut mahdollinen. Neuvostoliitossa vallitsi suuri epäilys kaikkeen Suomen länsiliittoutumiseen, vaikka EFTA ei ollutkaan poliittinen liitto. Neuvostoliitto näki uhkana EFTA-jäsenyyden avaavan tien Suomen poliittiseen liittoutumiseen lännen kanssa. Suomi sai EFTA:n liitännäisjäsenyyden. EFTA-kokoukset ja Suomea koskeneet FINEFTA-kokoukset pidettiin erikseen. Käytännön tasolla Suomi pääsi mukaan kaikkeen vapaakauppaan.
Seuraavalla vuosikymmenellä, 80-luvulla, EEC:n jäseniä oli 12, uusina valtioina Portugali, Espanja ja Kreikka. EEC sitoi nämä entiset diktatuurit eurooppalaisiin arvoihin, yhteistyöhön, demokratiaan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. EFTA:n jäsenvaltioiden ei vielä 90-luvullakaan ajateltu liittyvän mukaan. Euroopan talousalueen ETA:n kautta ne pääsisivät sisämarkkinoille. Sveitsi ei tätä mahdollisuutta ole käyttänyt koskaan, mutta muut EFTA-valtiot hyödynsivät integraatiota ETA:n puitteissa. Dosentti, valtiotieteiden tohtori Paavo Väyrysen mielestä tämä järjestelmä oli erinomaisen onnistunut. Eurooppaan muodostuneilla sisämarkkinoilla vallitsi tavaroiden, palveluiden, työn ja pääoman vapaa liikkuvuus. Järjestelmä näytti ratkaisseen Suomen mukanaolon uudessa, Varsovan liiton hajoamisen jälkeisessä Euroopassa.
Ruotsin sosiaalidemokraattinen vähemmistöhallitus haki 90-luvun alussa EEC:n jäsenyyttä lisätäkseen talouselämän luottamusta. Pyrkimyksestä ei keskusteltu naapurimaiden, muiden Pohjoismaiden kanssa. Ruotsi ei toisaalta vielä sitoutunut liittymään Euroopan yhteisöön. Aluksi neuvoteltiin pelkästään ehdoista, käytiin jäsenyysneuvottelut. Suomelle tilanteesta muodostui hankala. Ruotsi liittyisi mahdollisesti EY:n jäseneksi ja Suomi jäisi ulkopuolelle. Suomikin aloitti EY-jäsenyysneuvottelut ja jäi seuraamaan Ruotsin ratkaisua. Pohjoismaat kävivät neuvottelunsa ja järjestivät kansanäänestykset Euroopan unioniin liittymisestä. Ruotsissa kansanäänestyksen lopputulos oli sitova.
Suomessa neuvoa-antavan kansanäänestyksen lisäksi eduskunta teki päätöksen EU:n liittymisestä. Tässä perustuslain tulkintaa venytettiin merkittävästi. Perustuslain säätämisjärjestys kierrettiin. Kiireellisenä ratkaisuun olisi muutoin tarvittu 5/6 enemmistö tai vaihtoehtona olisi ollut kahden peräkkäisen eduskunnan hyväksyntä. Suomessa siis turvauduttiin kansanäänestyksen ja eduskunnan päätöksen yhdistelmään.
Ulkopoliittista korttia käytettiin vuonna -94 Suomessa kansalaismielipiteen muuttamiseen. Lehdistössä asiantuntijoiden lausunnoin muodostettiin kuva EU:n ulkopuolelle jäävän Suomen turvattomuudesta. Hallitus yritti kiirehtiä EU-jäsenyysratkaisua. Käytiin jarrutuskeskustelu eduskunnassa. Ratkaisun tekeminen siirtyi Ruotsin kansanäänestyksen yli. Toisaalta Ruotsissa ei tiedetty, että Suomessa kysymys EU-jäsenyydestä on vielä auki. Tämä saattoi vaikuttaa Ruotsissa mielipiteeseen kansan täpärästi hyväksyessä EU-jäsenyyden.
Pohjoismaiden tekemät EU-ratkaisut tarkoittivat, ettei ETA toteutunut vaan muodostui mitättömäksi. Liittovaltion muodostuminen aiempien 12:n EU-valtion välillä kävi mahdottomaksi. Muodostui EU:n pysyvä rakenteellinen jännite, integraation syventymisen ja laajentumispyrkimysten ristiriita.
EU:n laajentumisessa Turkkiin on ollut EU:n perussopimukseen liittyviä esteitä. Turkilla on geopoliittinen erityisasema sekä taloudelle tärkeitä markkina-alueita naapureinaan kaikissa ilmansuunnissa. EU:n nykyiset ongelmat ovat vähentäneet Turkin liittymisintoa.
Ukrainan EU-jäsenyys merkitsisi selkeää rajanvetoa Venäjän ja muun Euroopan välillä. Ukrainan poliittiset jännitteet ovat luultavasti estämässä liittymisen.
EU:n sisäisen kehityksen vaihtoehtona on konfederaalinen valtioliittomalli, johtajanaan ministerineuvosto. Federalistinen liittovaltiomalli korostaa EU:n ylikansallista luonnetta, jota käyttävät sekä komissio että ministerineuvosto. EU:n hallintomalli noudattelee USA:n esimerkkiä. Komissio vastaa Yhdysvaltain hallitusta, Euroopan parlamentti eduskuntaa ja ministerineuvosto senaattia.
EU puuttuu yhä enemmän jäsenvaltioidensa asioihin. Ruotsi kannattaa konfederaatiota. Pääministerinä toiminut Göran Persson on ehdottanut jopa EU:n komission lakkauttamista. Suomessa veljespuolueen pääministerinä Paavo Lipponen piti päinvastoin vahvaa komissiota pienten maiden turvana. Suomen EU-politiikan malli poikkeaa siis merkittävästi Ruotsista.
Euroopan rahaliitto on poliittinen liittovaltiokehitystä edistävä hanke. Ajatuksena on kansallistunteiden heikkeneminen ja rahaliiton tueksi muodostettava talousliitto sekä lopulta liittovaltion perustaminen. Kaavailu EU:n valtiovarainministeristä soveltuu liittovaltiopyrkimyksiin.
Rahaliittoon kuului aluksi viisi valtiota: Ranska, Saksa ja Benelux-maat. Tämä muodosti Euroopan integraation polittisen syventymisen ja liittovaltioytimen. Siirryttiin laajaan euroalueeseen. Suomea ei voitu rahaliitosta torjua, koska valtio täytti EMU-kriteerit. Etelä-Eurooppa sai Suomesta - uuden EU-jäsenen euroon liittymisestä - perusteen vaatia poliittisin perustein pääsyä rahaliittoon. Tämä on eurojärjestelmän valuvika.
Suomi on kärsinyt eurosta, kun kurssivaihtelut euron suhteessa dollariin ovat olleet jyrkkiä. Devalvoituneen euron vuosina Suomessa talous ylikuumentui. Revalvoituneen euron vaihe jatkuu edelleen kurssin ollessa 15% arvokkaampi kuin liityttäessä. Ruotsille oma valuutta merkitsee talouden kilpailuetua. Ruotsi ei ole joutunut EU:n tukipakettien maksajaksi.
EU-alueen kriisin ratkaisun kannalta on tärkeää tiedostaa eurojärjestelmän valuvika. Euroalueeseen kuuluu liian erilaisia kansantalouksia. Institutionaalisen EU:n rakenteen uudistaminen mahdollistaa korjaavat toimet. Kannatettava suunnan tarkistus palauttaa poliittista valtaa jäsenvaltioille.
sunnuntai 17. marraskuuta 2013
Musiikin haastavia mielikuvia
Kulunut viikko on herättänyt minut pohtimaan Kalevalan ja
joulupukin merkitystä minulle suomalaisena ja rovaniemeläisenä. Lapin
kamariorkesterin kamarikonsertti ”Lemminkäisen äidin seurassa” maalaili runon
ja musiikin moderneja ja kansallisromanttisia säveliä 14.11.2013 Rovaniemellä melkein
täydessä Korundi-salissa. Pari päivää myöhemmin joulunavaus kauppakeskusten järjestämänä
joulupukkeineen, poroineen ja kulkueineen viritteli Rovakadulla ja
Sampo-aukiolla juhlatunnelmia paikkakuntalaisiin ja matkailijoihin.
Lapin kamariorkesterin konsertissa mieleenpainuvin esitys oli Riikka Talvitien säveltämän Mies – miekka vyöllä –sävelmän tulkinta. Tässä orkesterin jäsenet sekä soittivat että lausuivat Kalevala-aiheista musiikin ja runon jännittävää sekoitusta. Vetopasunisti osallistui musiikkiin ja lausuntaan sekä konserttilavalta että salin permannolla sijaitsevien nuottitelineiden takaa.
Jovanka Trbojevicin säveltämässä Kolme sanaa –teoksessa hämmentävänä seikkana oli ääniefektikone. Se sijaitsi kapellimestarin tontilla. Lapin kamariorkesteri tarjoili jälleen kapellimestarittoman iltakattauksen, mikä kuvastaa konserttimestarivetoista kulttuuria. ”Lemminkäisen äidin seurassa” -konsertin kaikkia teoksia pidin erittäin haastavina ja meditatiivisina. Tulkintaan tarvitaan valtava määrä musiikin teorian ja historian tuntemusta.
Kamariorkesterin ohjelmiston harjoitteluunkin moderni säveltaide tarjoaa haasteita. Vanhempaa musiikkia soitettaessa on jo valmiita mielikuvia ja tulkintoja sekä vakiintuneita käytäntöjä, joiden mukaan ”aina on tehty näin”. Uudessa musiikissa tulkintaa saattavat ohjata vain säveltäjän saatesanat ja kehotus kokeilemaan, mitä orkesteri saa teoksesta irti. Toisaalta orkesterin täytyy tulkita tarkasti, mitä nuottiin on kirjoitettu. Kamariorkesterin harjoittelussa usein turvaudutaan säveltäjän ohjeisiin ja tiedustellaan kapellimestarilta neuvoja. Toisinaan pelkästään arvaillaan ja muodostetaan ”meidän oma tulkinta”.
Lapin kamariorkesteri - Rovaniemen kaupunginorkesteri¨
kamarikonsertti: "Lemminkäisen äidin seurassa"
14.11.2013 Korundi-sali
Harri Mäki, musiikillinen ohjaus ja klarinetti
Kimmo Lintinen - Lemminkäisen tanssi
Jovanka Trbojevic - Kolme sanaa (Tribute to Kalevala)
Riikka Talvitie - Mies - miekka vyöllä (Kalevalan runojen pohjalta)
Einojuhani Rautavaara - The last runo
Lotta Wennäkoski - Suka - seitsemän kohtausta puhallinsekstetille Kalevalan runojen mukaan
Uuno Klami - Sonatine ja Lemminkäisen äidin kehtolaulu
Lapin kamariorkesterin konsertissa mieleenpainuvin esitys oli Riikka Talvitien säveltämän Mies – miekka vyöllä –sävelmän tulkinta. Tässä orkesterin jäsenet sekä soittivat että lausuivat Kalevala-aiheista musiikin ja runon jännittävää sekoitusta. Vetopasunisti osallistui musiikkiin ja lausuntaan sekä konserttilavalta että salin permannolla sijaitsevien nuottitelineiden takaa.
Jovanka Trbojevicin säveltämässä Kolme sanaa –teoksessa hämmentävänä seikkana oli ääniefektikone. Se sijaitsi kapellimestarin tontilla. Lapin kamariorkesteri tarjoili jälleen kapellimestarittoman iltakattauksen, mikä kuvastaa konserttimestarivetoista kulttuuria. ”Lemminkäisen äidin seurassa” -konsertin kaikkia teoksia pidin erittäin haastavina ja meditatiivisina. Tulkintaan tarvitaan valtava määrä musiikin teorian ja historian tuntemusta.
Kamariorkesterin ohjelmiston harjoitteluunkin moderni säveltaide tarjoaa haasteita. Vanhempaa musiikkia soitettaessa on jo valmiita mielikuvia ja tulkintoja sekä vakiintuneita käytäntöjä, joiden mukaan ”aina on tehty näin”. Uudessa musiikissa tulkintaa saattavat ohjata vain säveltäjän saatesanat ja kehotus kokeilemaan, mitä orkesteri saa teoksesta irti. Toisaalta orkesterin täytyy tulkita tarkasti, mitä nuottiin on kirjoitettu. Kamariorkesterin harjoittelussa usein turvaudutaan säveltäjän ohjeisiin ja tiedustellaan kapellimestarilta neuvoja. Toisinaan pelkästään arvaillaan ja muodostetaan ”meidän oma tulkinta”.
Lapin kamariorkesteri - Rovaniemen kaupunginorkesteri¨
kamarikonsertti: "Lemminkäisen äidin seurassa"
14.11.2013 Korundi-sali
Harri Mäki, musiikillinen ohjaus ja klarinetti
Kimmo Lintinen - Lemminkäisen tanssi
Jovanka Trbojevic - Kolme sanaa (Tribute to Kalevala)
Riikka Talvitie - Mies - miekka vyöllä (Kalevalan runojen pohjalta)
Einojuhani Rautavaara - The last runo
Lotta Wennäkoski - Suka - seitsemän kohtausta puhallinsekstetille Kalevalan runojen mukaan
Uuno Klami - Sonatine ja Lemminkäisen äidin kehtolaulu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)