Orkesterisoinnin vivahteikkaat sävyt olivat pääosassa Sinfonia Lahden 8. maaliskuuta pitämässä sinfoniakonsertissa Lahden Sibeliustalolla. Suomalaisena alkupalana musiikin ystäville tarjoiltiin Jouni Kaipaisen säveltämä alkusoiton tyyppinen teos, joka värikkäästi hyödynsi sinfoniaorkesterin mahdollisuuksia äänimaisemien muodostamisessa. Luonteeltaan samantyyppinen oli konsertin päätösnumeroksi sijoitettu ranskalainen sinfoniateos, Dutilleux:n sinfona nro 1. Orkesterin sointivivahteet korostuivat poikkeuksellisen kiehtovasti.
Ranskalaisen sinfonian historia poikkeaa muun euroopan preussilaisvaikutteisesta valtavirrasta. Ranskalainen sinfonia on hypännyt yli yhden kehitysvaiheen, joka on kansallisromanttinen vaihe. Tätä kautta on muotoutunut ranskalaisen sinfonian erityisluonne, jolle on tunnusomaista orkesterisoinnin vivahteikas sävy. Preussilaisemman sinfonian historia voidaan kiteyttää toteamalla, että Haydn loi sinfonian prototyypin, Mozart osoitti, mihin kaikkeen sinfoniaa voidaan käyttää, ja Beethoven viitoitti tien käsitykselle, jonka mukaan sävellystä rajoittavat säännöt voidaan unohtaa.
Konsertin ensimmäiselle puoliskolle sijoittui Beethovenin neljäs pianokonsertto, joka tarjosi runsaasti melodiaa, virtuoosimaisia pianon ja orkesterin suorituksia, sävelten vauhtia ja vaarallisia tilanteita, voimakkaita tunteita ja herkkyyttä. Teosta rohkenen suositella aloittelevalle konserttikävijälle ja klassiseen musiikkiin tutustujalle. Ohjelmiston suomalainen ja ranskalainen säveltarjonta soveltuu sinfonian ystävän vaativampaan makuun.
To 8.3.2012 Sibeliustalo
SINFONIAKONSERTTI
Hannu Lintu, kapellimestari
Jonathan Biss, piano
Kaipainen: notkea keaton ("The Ghost of Buster")
Beethoven: Pianokonsertto nro 4
Dutilleux: Sinfonia nro 1
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti