sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Karismaattinen konferenssi


Karismaattisuus on sekä luterilaisen että vapaan kristillisyyden muutosvoima ja uudistusliike sekä opissa että kulttuurissa. Se on myös merkittävä ja vakava haaste. Tänä viikonloppuna tutustuin karismaattiseen Fatherheart-liikkeen toimintaan. Rovaniemellä pidettiin kolmipäiväinen Isän sydän –konferenssi Lapin kristillisellä keskuksella. Ulkomainen puhujavieras saapui Hollannista, ja kotimaiset puhujat ja muut tiimiläiset olivat eteläisestä Suomesta.

Opetus Jeesuksesta syntien sovittajana oli täysin sivuroolissa. Ryhmittymän kolminaisuusoppi laajemminkin jäi epäselväksi. Vapaan kristillisen suunnan tilaisuuksissa oli hämmentävää, kun opetus Pyhästä Hengestäkin jäi sivurooliin. Pitkissä ja valmistelemattomissa opetuksissa keskityttiin tunnepohjaisesti epäolennaisiin Raamatun asioihin. Tarjolla olivat Raamatun kootut epäolennaisuudet heikosti jäsenneltyinä.

Minulle jäi konferenssista se ajatus, että nämä puheet olisi voinut pitää moskeijassakin. Kyllähän islamin uskoonkin kuuluu käsitys Jumalan laupeudesta, ja Jeesusta kunnioitetaan.

Hollannista saapunut puhujavieras mainitsi alkukevennyksenä, ettei ole valmistellut puheitaan. Häntä pidettiin sankarina, kun hän mainitsi luottavansa erityiseen ilmoitukseen ja sisäiseen kokemukseen, joka määrittelee puheen sisällön.

Lopunaikojen harhaopit ja eksytykset eivät luultavasti saavu luoksemme sarvipäisin hahmoin ja pelottavan synkin värisävyin. Nyt konferenssin ällöttävyyksiin kuuluivat kolehtihaaveihin kiinnitetyt nallekarhut ja siunattaville annettavat voimaannuttavat halaamiset äiti Amman hindulaisen mytologian sävyin. Suoraan sanottuna on pelottavaa ottaa vastaan siunaus, jonka perustana ei ole Jeesuksen sovitustyö vaan tunnepohjaisesti määritellyt Jeesuksen muut roolit ja merkitykset.

Minulle kokouksista jäi päällimmäisenä mieleen ahdistus ja paha olo. Tavallisesti koen kristillisten tilaisuuksien siunanneen ja ravinneen, vaikka en olisi aluksi millään viitsinyt mennä mukaan. Nyt en kokenut saaneeni mitään. Olin harvinaisella tavalla onnellinen, etten pyytänyt ketään ystävääni mukaan, ainakaan uskonelämässään etsijän vaiheessa tai alkutaipaleella olevia. En suosittele tällaista konferenssia enkä Fatherheart –liikkeen toimintaa kenellekään. Tärkeää on tunnistaa valhe, harha ja eksytys, jolta ei luterilaisuus eikä vapaa kristillisyys ole turvassa.

Ei kommentteja: