sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Radion aarteita

Minä vartuin varhaisnuoresta ylioppilaaksi Yle Radiomafian säännöllisessä seurassa. Vaihdoin luontevasti Novalle monien Radiomafian toimittajien mukana, kun meiltä Lahdesta siirtyi Novalle myös paikallisradiotähti Hanski Kinnunen, joka nykyisin on Yle Lahden toimittaja. Novan aloitettua Radiomafian tyyli muuttui musiikkeineen ja puheineen merkittävästi, ja sitten perustettiin tuo YleX, johon minä en ole yrittänytkään tottua. Rockfestareiden radiointeja tulee vain heiltä kuunneltua kesäisin, vaikka muutoin en yleensä harrasta muita kuin kristillisiä rockjuhlia.

Melko varhain nuorena löysin myös kiinnostuksen Yle Radio 1:n ja Yle Radio Suomen puheohjelmiin. Edelleenkin koen hyvin palkitsevana sen tunteen, että pystyn täysillä keskittymään yli 15min puheohjelmiin, esitelmiin ja keskusteluihin. Minulle on tyypillistä ajatusten harhailu sosiaalisissa tilanteissa sekä kyvyttömyys keskittyä annettuihin ohjeisiin ja vaikkapa elokuviin. Näistä olen saanut paljon palautetta erityisesti varhaisnuoruutta edeltävissä vaiheissa. Usein tällainen palaute alkoi sanoilla: "et taaskaan kuunnellut annettuja ohjeita". Tunnen edelleen valtavan palkitsevia tunteita silloin, kun pystyn keskittymään puheeseen, ohjeisiin, luentoihin, esitelmiin ja keskusteluihin. Iloitsen siitä, että persoonani yhden perusongelman muutos on jälleen lähempänä. Minulle on päivittäin tärkeää persoonani muuttuminen näissä kysymyksissä. Radion puheohjelmat ovat paljon auttaneet.

Lukemiseen liittyy minulle sama ilmiö. Oikeustieteelliseen pyrkimistäni on silloin tällöin ihmetelty. Minua on kannustanut se käsittämätön onnellisuus jokaisesta lakitekstin virkkeestä, jonka pystyn keskittyneesti lukemaan. Usein tuntuu, että minulle palkaksi riittää pelkkä se tunne, vaikka tokihan jollain työllä sitä täytyy itsensä elättää. Pidän hyvin mahdollisena, että ansaitsen leipäni enimmäkseen musiikin työtehtävissä ja en välttämättä ollenkaan lakimiehenä, vaikka lakitehtäviin liittyvää kesätyökokemusta onkin jo puolisen vuotta kertynyt. Lakialan maisterin papereita pidän arvokkaana yleistutkintona kaiken varalta, ja se keskittymättömyyden voittaminen ja pihalla ja muissa maailmoissa olemisen jättäminen ajaa päivittäin eteenpäin.

Onhan keskittymisvaikeuksissakin se hyvä puoli, että ikävät jutut jäävät parhaassa tapauksessa kuulematta, ja näin säästyy murehtimiselta. Jos arkielämän puheita ryhtyy liikaa analysoimaan, niin kyllä vuorovaikutus pian vilisee ilkeitä sivumerkityksiä ja arkielämä menee turhan hankalaksi. Nuorempana usein harmittelin, etten pääse inside-juttuihin mukaan ja vähintäänkin roolitukseni jutuissa menee väärin ja omituiseksi hahmoksi. Toisaalta on suojaavaa roolittaa itsensä inside-jutuissa ja yhteisöllisissä tarinoissa ikävään rooliin ja kummalliseksi tyypiksi, josta pääsee mukavasti omiin oloihin ja projekteihin. Pidän suurena siunauksena keskittymättömyyttä silloin, kun se suojaa turhalta ja hyödyttömältä murehtimiselta.

Ei kommentteja: