sunnuntai 3. elokuuta 2008

Rovaniemi

Teatteri-ihmiset usein heittäytyvät meitä musiikkityyppejä etevämmin. Teatterilaiset osaavat antautua uhrautuvammin hetkien vietäviksi yleisöjen edessä. Heittäytymistä musiikin lomassa sain mahdollisuuden opetella jo lapsena Kemijoen rannoilla. Osallistuin kouluiässä Pahtajan kristillisille musiikkileireille. Kansan Raamattuseuran tuolloinen leirikeskus sijaitsi muutaman kilometrin täältä Rovaniemen Rantavitikalta etelään. Soittotuntien, orkesterityön ja Kemijoen uintiretkien ohella leireiltä jäivät elävästi mieleeni pesäpallo-ottelut. Näissä kaikui valoisina iltoina leirinjohtajien ja leiriläisten kannustava huudahdus kotipesään saapujille: "Heittäydy!"

Toissapäivänä lennähdin viikonvaihteeksi Rovaniemelle. Musiikkileirien ohella olen viettänyt seudulla useamman opiskeluvuoden tehden samalla kanttorisijaisuuksia ev-lut. seurakunnassa. Perjantaina ehätin Helsinki-Vantaan lähtöselvitykseen varhaisten lintujen joukossa. Koneen lähtöajan tiedettiin viivästyvän noin kolme tuntia, mikä oikeutti elämäni ensimmäiseen lentoyhtiön ruokavoucheriin. Juuri aterioineena kupongin seitsemän euron arvo sijoittui valkosuklaiseen puolukkapiirakkaan ja smoothie-juomaan, jossa maistui ainakin appelsiini, banaani ja mango.

Lopulta lähestyimme Lapin pääkaupungin valkeaa yötä lounaasta ylittäen keskikaupungin korttelit. Blue1:n konetyyppinä oli Md-90, jonka sisätilat ja äänimaisemat tuovat mukavasti mieleen Finnairin aiemman kaluston. Vielä perjantain puolella ehdin nauttia parvekekahvit Rovaniemen Rantavitikalla syvää vihreyttä huokuvien pihakoivujen katveessa. Koleassa illassa huuhdoin lämpimään Kemijokeen etelän hellepäivien jättämät raukeuden hippeet. Uintiretkeltä palattuani vaihtuivat Radio Suomessa keskiyön uutiset Elvis-yöradion viettoon.

Lauantaina sai Radio Iskelmän lista uuden ja nopeatempoisen ykkösen monen viikon jälkeen. Kärkeen heittäytyi Charles Plogman kappaleellaan: "Lanka jo palaa". Listaykkösen sävellaji ei silti vaihtunut. Toiseksi pudonneen Janne Raappanan "Odota mua" sijoittuu sävellajiltaan e-molliin Plogmanin uutuuden tavoin. Plogmanin aiemmista tulkinnoista "Pientä unelmaa" on viihtynyt listalla jo lähes kolme vuotta. Viimeksi mainitun soinnutus erottuu iskelmien joukosta. Kappaleen alussa pysytään c-mollissa yhtäjaksoisesti seitsemän tahtia. Näistä introon sisältyy neljä ja säkeistöön kolme tahtia. C-mollin jälkeen kappale viipyilee G-duurissa neljä tahtia. Vasta kertosäkeessä soinnut vaihtuvat tiheämmin.

Plogmanin ja Raappanan uutuudet sijoittuvat siis yhteiseen sävellajiin. Mielestäni molemmat esittäjät edustavat laulajalähtöistä iskelmää. Solistin vivahteikas tulkinta ohjailee musiikkia keskimääräistä enemmän. Poikkeavuus verrattuna Tapani Kansan hyräilevämpään ja Simo Silmun kuiskailevampaan lauluun välittyy. Tällä en tarkoita, että Kansa ja Silmu olisivat laulajina huonompia. Viittaan vain musiikin tyylieroihin. Plogman ja Raappana korostuneemmin kuljettavat orkesterin työtä solisteina.

Ei kommentteja: